Vuoden huiput 2012

Näin vuodenvaihteessa lehdet ja blogit täyttyvät menneen vuoden kohokohtien ja uutisten kertaamisesta. Ehkä on siis hyvä muistella, mitä omasta vuodesta 2012 jäi päällimmäisinä muistoihin.
Aluksi pitää varmaan todeta, että vuosi oli kaikin puolin hyvä ja onnellinen. Perhe pysyi terveenä ja vanhemmat saivat käydä töissä. Sukuun tuli paljon uusia jäseniä, mutta yksissäkään hautajaisissa ei onneksi tarvinnut käydä. Meidän perhe viettää todella paljon aikaa yhdessä. Ehkä hieman jo haikeuttakin oli havaittavissa siitä, etteivät pojat aina lähteneet retkillemme mukaan, mutta ehkä sekin pitää vaan ottaa positiiviselta kannalta.

Nämä kuvat antavat väärän kuvan kesän säästä. Kesälomalla ei ollut yhtään kokonaan sateetonta päivää. Uutta oli myös se, että taloa lämmitettiin koko vuosi ensimmäistä kertaa puilla - ja näin jäi siis maksamatta noin 3000 euron öljylaskut.

Vuoden juhlat. Alla kotimme ennen esikoisen rippijuhlaa - yksi vuoden parhaista muistoista. Ja onnellista oli myös, kun vielä tällä iällä pääsee oman ystävän hääjuhlaan.

Vuoden aikana vietimme aika paljon aikaa lasten - tai yhteisiähän ne ovat -  harrastusten parissa. Kuopuksen koripallo-otteluita tai turnauksia oli noin parinakymmenenä viikonloppuna vuoden aikana - aika paljon siis.

Perheen yhteisten harrastusten joukkoon voisi listata vaikka ne isojen miesten koripallon kotiottelut, jotka taidettiin kaikki käydä katsomassa, kuntorasteilua, suunnistusleiriä, suunnistusta Särkänniemessä, mukava päivä Nuorten Jukola -kisoissa Vehmaalla, pari jääkiekko-ottelua Turkuhallissa ja Mikko Koivunkin bongaaminen, Suomen korismaajoukkueen voitto-ottelu Belgiaa vastaan jne.

Kulttuuripuolelta sitten - mitä jäi mieleen. Teatterissa tuli nähtyä paikallisten Nainen isolla Ämmällä, Kvartetti, Albatrossi ja Heiskanen, Tampereella Maailmanlopun touhuja ja Pyynikin vuonna 85, Emmateatterin Kekkonen... Parhaiten mieleen jäivät Martti Suosalon Luolamies ja Turun Kakola. Taidenäyttelyistä mieleen jäivät Salon Samuli Heimonen, Vaasan Ilkka Lammi - miksei myös Carl Larsson Turussa (käytiin vasta viimeisenä päivänä katsomassa, joten lasketaan vuoteen 2012). Musiikkipuolelta muistoja löytyy ainakin Turun kaupunginorkesterin kauhumusiikista, Bluesministeri Kuloniemestä, Club for fivestä. Eniten selkäpiitä kuitenkin kutitti eturivistä kuunneltu Kris Kristofferson marraskuussa Logomossa.

Retkeily ja matkailu, sitä voisi tehdä niin paljon kuin raha ja vapaa-aika sallii. Vuonna 2012 ajelimme paljon. Ajelujen aikana käytiin varmaan viidessäkymmenessä kirkossa tai hautausmaalla, museoissa ja muissa merkillisissä paikoissa. Paikkakunnista tai tapahtumista mieleen jäivät Loviisan vanhojen talojen tapahtuma ja jostain kumman syystä mm. Panelia!

Lukemattomat kilometrit olen viime vuonnakin katsellut näitä näkymiä - tyytyväisenä.

Monella hautausmaalla tuli käytyä, muttei onneksi yksissäkään hautajaisissa.

Hienoja kirkkoja bongattiin. Vuoden kirjaksi voisinkin valita autossa mukana kulkeneen Markus Hiekkasen Suomen keskiaikaiset kivikirkot.

Loviisassa.... ja Paneliassa.

Tässä kirkossa riittää elämystä jokaisena vuonna. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko.

Yksi koko perheen yhteinen ulkomaanmatka tehtiin myös. Kesälomalla vietimme vajaan viikon Berliinissä. Matkaohjelma oli tunnetusti tiivis - historia, taide, kulttuuri jne. tuli kyllä aika tarkkaan tutkittua.

Itse pääsin keväällä myös käymään pienellä matkalla Ruotsin länsirannikolla. Aikamoinen elämys oli retki karulle Väderöarnan luotsisaarelle, jonne lähdettiin kauniista Fjällbackan rantakaupungista.

Monenlaisia muistoja syntyi vuoden aikana tietenkin myös työelämästä. Töitä tehdään yhdessä ja ne, jotka ovat ehkä koko työpaikan vuoden huippuja, eivät ole samoja, joita itse eniten muistelee. Mutta kaksi minulle isoa asiaa, jotka minä henkilökohtaisesti muistan viime vuoden työelämästäni: paikkakunnan uuden historiakirjan valmistuminen ja koripallokulttuurin paikallishistoriasta kertovan näyttelyn tekeminen. Historiakirjaa en toki itse kirjoittanut, mutta toimin neljä vuotta hankkeen sihteerinä ja käytännössä etsin kirjan sadat vanhat valokuvat. Oli aikamoinen helpotus, kun kirja syksyllä tuli ulos painosta. Ja sitten pitkästä aikaa kevällä tein museoon näyttelyn aiheesta, jota olin jo usean vuoden suunnitellut. Kun mm. avajaisvieraat viihtyvät ja näyttely saa monet tulemaan ensimmäistä kertaa museoon - sen avulla sitten taas jaksoi niitä tylsempiäkin päiviä.

Koripallonäyttelyä, iloisia avajaisvieraita ja uuden historiakirjan julkistamistilaisuus.

Ehkä tässä parhaiten mieleen jääneet muistot, nyt sitten vaan kerämään uusia muistoja uudelta vuodelta.