Taidematka Turkuun... taas jaksaa arkea!

Kaksi viikkoa lomaa takana ja arki jälleen alkamassa. No, oli ainakin aikaa sairastaa flunssat kunnon levolla. Loppiaisena olisi ollut kotonakin tekemistä, mutta onneksi tuli kuitenkin lähdettyä Turkuun. Tänään oli viimeinen mahdollisuus nähdä Mäntän medicit -näyttely Turun taidemuseossa. Näyttely avautui jo syyskuussa ja useasti se oli mielessä, mutta jäi vaan menemättä. Mutta ehdimme siis kuitenkin - ja onneksi.


Näyttely oli siis Mäntässä sijaitsevan Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista koottu. Teollisuussuku Serlachius harrasti aktiivisesti taidetta ja oli tekemisissä aikansa tunnettujen taiteilijoiden kanssa. Gustaf 
Serlachiuksen lähipiiriin kuuluivat mm. Akseli Gallen-Kallela ja Emil Wikström. Veljenpoika Gösta Serlachius jatkoi taidekokoelman kartuttamista. Taidekokoelma oli jo 1920-luvulla karttunut merkittäväksi ja 1930-luvulla perustettiin taidesäätiö. Mänttään Gösta ja Ruth Serlachiuksen kodikseen rakentamaan Joenniemen kartanoon avattiin 1945 säätiön taidemuseo. Juuri nyt taidemuseo on Mäntässä suljettuna ja se avautuu kokonaan uusissa tiloissa keväällä 2014. Osa kokoelmasta oli siis syyskauden Turun taidemuseon ensimmäisessä kerroksessa. Noin sata tunnetun kotimaisen taiteilijan mestariteosta. Edustavasti olivat esillä niin Gallen-Kallelat, Edelfeltit, Simbergit kuin Rissasetkin. Hienoja, suomalaisen taidehistorian helmiä kaikki. Parhaiten jäivät mieleeni ehkä kuitenkin "ennen näkemättömät" (tarkoitan itseäni siis) Ellen Thesleffin 1920-40 -luvun maalaukset, jotka veivät ajatukset jonnekin Nizzan Chagall-museon maisemiin.

Postikortteja näyttelyn maalauksista.

Taidemuseon yläkerrassa on ollut parin vuoden ajan jo näyttely, joka sopii erityisen hyvin tähän alakerran näyttelyyn. Crème de la crème esittelee mestariteoksia Turun taidemuseon omista kokoelmista. Alakerran näyttelyssä esimerkiksi saattoi tutkia Juho Rissasen luonnosta virrenveisaajista ja yläkerrassa heidät sitten löysi ruumiinpesijöiden vierestä. Ja hienohan on myös oman kaupungin taiteilijan - Arvid Liljelundin maalaus, jossa purjelaiva on Saunasillan rannassa - taustalla Hepokarin saari. Tämä yläkerran näyttely on esillä helmikuun alkuun saakka.
Kuun lopussa Turun taidemuseossa avautuu Reidar Särestöniemen näyttely - taas siis "täytyy mennä".

Vaikka venäläisturisteja varten kaupatkin olivat Turun keskustassa avoinna, eivät alennusmyynnit saaneet meistä uhreja. Matka jatkui Wäinö Aaltosen museoon katsomaan Kuutti Lavosen näyttelyä.


Museon näyttely ensemble│yhdessä esittelee taiteilijan uusimpia, vuosina 2011–2012 syntyneitä teoksia. Esillä on  taiteilijan suurikokoisia maalauksia, piirustuksia sekä grafiikkaa. Näyttely liittyy Lavosen valmisteilla olevaan väitöskirjaan, joka käsittelee barokin kuvamaailmaa ja erityisesti 1600-luvulla eläneen Bernardo Cavallinon tuotantoa. Ihan pakko on todeta, että näyttely oli kuin olikin vaikuttava. Se on esillä helmikuun loppupuolelle saakka, joten sinne vielä ehtii - ja kannattaa ehtiä!




Museohaaste - 1-2/100

Kommentit

  1. Kiireettömät museoreissut on antoisia ja tuo hyvän mielen. Eikä niihin pidä kiireellä mennäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin - ja halpaa huvia vielä yleensä!

      Poista
  2. hei Mari, olipa hienoa,että löysin blogisi. Hienoja kuvia ja mielenkiintoisia paikkoja.
    t. Tuula-Riitta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti