Tykkejä, nupukiviä, lohikeittoa ja mielenkiintoista historiaa. Katanpään linnakesaari

 

Selkämeren kansallispuiston eteläisin kohde on Katanpään entinen linnakesaari. Kuten monet muutkin entiset sotilassaaret, on Katanpääkin avautunut viime vuosikymmenten aikana suurelle yleisölle. 

 

Nykyään tämä mielenkiintoisen historian omaava saari toimii kesäisenä käyntikohteena  niin veneilijöille, retkeilijöille kuin ryhmämatkalaisillekin. Minäkin kävin saaressa eräänä aurinkoisena kesäpäivänä. Oppaana saarikierroksella toimi Katanpään yrittäjäpariskunnasta toinen, Jukka Grönblom, joka Merja Siekkisen kanssa on viime vuosien aikana kehittänyt runsaasti saaren palveluita.

Katanpään sijainti oli pitkään strategisesti merkittävä, koska sieltä pystyttiin valvomaan kaikkia kolmea Saaristomeren halki kulkevaa rannikkoväylää. Satama oli sotilaskäytössä jo 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa se tuli osaksi Pietarin kaupungin suojaksi rakennettua linnoitusketjua. Katanpää rakennettiin vuosien 1915 ja 1917 välisenä aikana tuon linnoitusketjun pohjoisimmaksi tukikohdaksi. Venäläiset poistuivat linnakkeelta Uudenkaupungin kautta alkuvuonna 1918. Venäläisten aikana linnakesaarella asui mm. kaukaa Amurin ja Mantsurian alueelta tulleita työläisiä. Heidän käsiensä jäljet näkyvät mm. saaren halki rakennetussa mukulakivitiessä. Kyllä, kaksikaistainen katu keskellä saarta. Tuon aikakauden rakennukset ovat saaressa hienosti säilyneet.

1920-luvulla Katanpäästä tuli itsenäisen Suomen linnakesaari. Viime sotien aikana saaressa oli mm. tarkastusasema. 1930-luvulla saaressa toimi Turun lääninvankilan alainen vankila. Vangit louhivat saaresta kiveä ja hakkasivat siitä nupukiviä.  Kivilouhos käynnistettiin vuonna 1930 ja toiminta loppui vuonna 1939. Työtä tehtiin kuutena päivänä viikossa ja työurakkana oli hakata vähintään 80 nupukiveä viikossa. 

 

Sodan jälkeen Katanpäästä tuli varuskunta. Alokaskoulutus saarella alkoi vuonna 1953, mutta jo parin vuoden kuluttua toiminta muuttui pääasiassa vartiolinnakkeeksi.

Saareen pääsee nykyään paitsi omalla veneellä myös erilaisilla kuljetuksilla Kustavista tai Uudestakaupungista. Satamassa sijaitsevat mm kahvila-ravintola, pieni puoti ja erilaiset vierasveneilijöiden palvelut. Kesäterassilla nautittu lohisoppa maistui kyllä melkoisen maukkaalta.

Rannasta lähtee se komea nupukivikatu. Ensin kannattaa poiketa kesäisessä taidenäyttelyssä, jossa tänä kesänä on esillä Uudenkaupungin kuvataideseuran taiteilijoiden töitä. 

Eteenpäin kuljettaessa tulevat vanhat 1910-luvulla rakennetut linnakkeen rakennukset, joista mielenkiintoisin on varmaan puinen vesitorni. Kaivosta vesi pumpattiin korkealle torniin ja johdettiin putkea pitkin muihin rakennuksiin. Vesitornin sisällä on varsin paloturvallinen huone. Seinät kun on pellitetty käytetyillä rekisterikilvillä.

 

Kasarmialueelta tie jatkuu tykkipattereille. Yli sata metriä pitkä patteri on vuodelta 1915. Nykyään patterissa on kaksi museoitua tykkiä, joilla on viimeksi ammuttu 1980-luvun lopulla. Samalla alueella on myös bunkkereita ja pari muutakin tykkiä.

Saarella on myös näköalatornina toimiva merivartiotorni, josta voi tiirailla joko Isonkarin majakalle, Uudenkaupungin suuntaan tai länteen Ahvenanmaalle.

Vuonna 1999 puolustusvoimat luopui linnakkeesta ja alue siirtyi Metsähallitukselle, samalla alueelle pääsivät myös matkailijat. Katanpään yhteystiedoista ja kuljetuksista löydät tietoa Katanpään nettisivuilta. 

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt mennään.