Katolisempi kuin luulit, aikamatka Suomen historiaan



Paitsi kotikaupunkini 400- tai itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa, juhlitaan myös reformaation 500-vuotisjuhlaa. Lokakuussa tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther naulasi ne teesinsä. Mutta eihän se Suomenkaan historia siitä vasta alkanut. 

Hattulan keskiaikainen kirkko.

Me olemme vuosien aikana retkeilleet ja ajelleet monenlaisissa paikoissa. Välillä on kierrelty Markus Hiekkasen ”Suomen keskiaikaiset kirkot” –opus kainalossa Suomen vanhoissa kirkoissa, toisina kesinä on soudettu vaikka sinne Köyliönjärven keskellä olevalle Kirkkokarille tai käyty Ruotsin tai Keski-Euroopan pyhiinvaelluskaupungeissa ja –kirkoissa. Kohteeksi on riittänyt se, että meillä on ollut siihen jotain mielenkiintoa, että se on jotenkin liittynyt historiaan tai että paikalla tai kohteella on ollut joku tarina. En myönnä olevani kovin uskonnollinen, mutta tietoisuus paikkojen historiasta tai niihin liittyneistä uskomuksista ei kuitenkaan ole jättänyt kylmäksi. Ja pitää myöntää, että niin Ranskan tai Espanjan pyhiinvaelluskirkot kuin vaikka Hattulan keskiaikainen kirkkokin ovat saaneet nämäkin matkailijat hetkeksi hiljentymään.
Sain käsiini Emil Antonin kirjoittaman, tänä keväänä julkaistun kirjan ”Katolisempi kuin luulit” (Kirjapaja 2017). Olen lukenut kirjaa jotenkin jopa lapsellisella innolla. Olen lukenut kirjaa tuolle kuskilleni ääneen tämän kesän ajeluilla. Vaikka olen lukenut aikanaan Suomen historiaa koulussa ja työssänikin historia on läsnä, silti kirja tarjoaa minulle jatkuvasti oivalluksia, joita ei haluaisi edes myöntää.  - Niin, näinhän se oli, totta, enpä ole ajatellutkaan. Vaikka olenkin käynyt lähes lukemattomissa keskiaikaisissa kirkoissa tai niissä linnoissa, jotka meillä vielä ovat, vaikka olen ollut kiinnostunut asioista, silti tuo katolisuus Suomen historiassa, taiteessa, kulttuurissa ja tavoissa, se on jotenkin ollut minulle vierasta. Enkä kai ole ainoa. Suomi kuitenkin oli katolinen sen toiset 500 vuotta ennen reformaatiota.

Kirjan takakannessa todetaan: Katolisempi kuin luulit on matka Suomen historian vuosisatoihin ja niiden jälkiin nykyajassa. Se on mainio katsaus maahan, jonka umpiluterilaiseksi luultu kulttuuri on versonut katolisesta maaperästä. Lukuelämystä laajentavat moninaiset kirjallisuus-, taide- ja menovinkit. Itse asiassa nuo vinkit ovat ehkä kirjan hauskinta antia, ainakin tällaiselle retkeilijälle. Tosin oli hauska huomata, miten monia kirjoittajan antamia vinkkejä olemme jo vähän tiedostamattammekin toteuttaneet.

Kirjan luvut etenevät ajassa kohti nykyaikaa. Kaikki alkaa 1100-luvulta piispa Henrikistä sekä hänen vaikutuksestaan ja jäljistään myöhemmässä historiassa. Kirjoittaja tuo hienosti esille sen, miten maahanmuuttajat voisivat toimia tämän päivän Henrikeinä, joiden uskonnosta ja tavoista voisimme ottaa vaikutteita.
Yksi menovinkki on osallistuminen Pyhän Henrikin pyhiinvaellukselle, joka suuntautuu Köyliön Kirkkokarille. Me teimme oman vaelluksemme sinne viitisen vuotta sitten. Rannassa oli soutuvene, jota sai lainata (kai) ja soudimme Kirkkokariin, jossa on muistokivi ja jonkinlaisen rakennuksen jäänteet. Paikka on siis oletetun Henrikin surman kohdilla.

Seuraavassa luvussa käsitellään 1200-lukua ja dominikaaneja. Taas piti oikein hymähtää tälle kuvaavalle lauseelle: Varhaisimmassa Suomessa (eli Turussa) dominikaanit hallitsivat katukuvaa lähes kolmesataa vuotta – siis kolme kertaa kauemmin, kuin Suomi on nyt ollut itsenäinen. Pidin juuri tästä kirjoittajan tavasta pudottaa lukija aina maan pinnalle.
Naantalissa vietetään heinäkuussa Birgitan yötä, jossa muistellaan Pyhää Birgittaa ja kaupungin birgittalaisluostaria. Olemme olleet muutaman kerran seuraamassa tapahtumaa.
Pyhän Birgitan "jalanjäljissä" olemme matkailleet myös Vadstenassa, jonka tuomiokirkossa mm. tämä Birgitan relikvaario on esillä.

Eri luvuissa tulevat käsitellyiksi mm. Naantalin birgittalaisnunnat ja Hattulan kirkot (ilolla huomasin, että myös tämä blogini oli päässyt kirjaan). 1500-luvun osuudessa käydään läpi niin Kustaa Vaasa kuin riitelevät poikansa puolisoineen. 1600-luvun osuudessa käsitellään luonnollisesti Kustaa II Aadolfia ja hänen seuraajaansa, katolista kuningatar Kristiinaa.
Kuningatar Kristiinan kirjoittama kirje. Livrustkammarenin näyttelyssä 2013.
 
1700-luvun osuudessa käsitellään mm. rukoilevaisuutta ja 1800-luvun osuudessa suomalaisuuden syntyä.

Kirjaa lukiessa tulee jatkuvasti se olo, että tästäkin asiasta pitäisi lukea vielä lisää. Ja ihan oikeasti, kannattaa miettiä -  Suomi todellakin on katolisempi kuin luulit. 

Kirjan kirjoittaja Emil Anton muuten esittelee kirjaansa Turussa 17.8. Lisätietoa tästä.

Seuraa blogiani myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt ollaan menossa.

Kommentit

  1. Tykkään makoilla vierailla kirkoissa. Monta kaunista on tullut nähtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kirkot todella ovat usein vaikuttavia.

      Poista
  2. Oikein paljon kiitos tästä erittäin mielenkiintoisesta postauksesta. Luen oikein hartaasti ja tunteella kirjoittamaasi, koska tuo tunne on minulle hyvin tuttu. Historian lukeminen avaa maailmaa ja näkökantoja valtavasti, samalla kun saa paljon uusia kokemuksia. Jokainen paikkakunta, rakennus ja esine ikään kuin alkaa elämään omaa elämäänsä siinä silmien edessä. Niin, Suomi on todellakin vanhempi kuin monikaan tulee ajatelleeki.

    Innostuin tuosta kirjasta niin että se on minun hankittava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteestasi. Minäkin muuten lueskelin paljon taas tekstejäsi, kun olimme viime viikolla Tukholman ympäristössä.

      Poista

Lähetä kommentti