Sikses kiva paikka

Kielletty kaupunki oli vuosisatoja Kiinan salainen vallan keskus, jota hallitsiu keisari, Taivaan poika. Keisarin palatsi oli koko maailman keskipiste. Pekingin Kielletty kaupunki rakennettiin keisarilliseksi palatsiksi 1400-luvun alussa. Kiinan keisarivalta päättyi vuonna 1911 ja tuona aikana Kielletyn kaupungin palatsissa ehti asua yhteensä 24 keisaria. Silkille maalattu keisari Qianlongin kuva, 1736-1795 Kielletty kaupunki oli maailman suurin palatsialue, kaikkiaan se oli kooltaan 72 hehtaaria. Keskellä tuota kiellettyä kaupunkia sijaitsi keisarillisen perheen asuintilat. Koko aluetta kiersi korkea muuri ja vallihauta. Alue oli vuosisatoja tavallisten kiinalaisten tavoittamattomissa. Itse palatsialuetta ympäröi vielä laaja keisarillinen kaupunki puistoineen ja temppeleineen. Nykyään koko alue on yksi Kiinan tunnetuimpia matkailukohteita ja luonnollisesti myös Unescon maailmanperintökohde. No, minä en Kiinaan lähtenyt. Minä lähdin Tampereelle. Museokeskus Vapriikki on...

Naantalin jälkeen vieraillaan pojoisemmassa naapurikaupungissa Raumalla. Kaupunki on vanha merikaupunki ja sen edustalla sijaitsee muutamia matkailullisesti mielenkiintoisia saaria. Tai siis saaria, jotka ehkä ovat historialtaan mielenkiintoisia ja sen takia myös sitä matkailullisesti. Työasioiden puitteissa pääsin vierailulle niin entiseen linnakesaari Kuuskajaskariin kuin Kylmäpihlajan majakkasaarellekin. Molemmat saaret ovat osa Selkämeren kansallispuistoa. Molempiin saariin pääsee kesäaikana vesibussilla ihan itsekseenkin. Alkukesästä kerran päivässä ja keskikesällä vesibussivuoroja on sitten jo useampia. Lisätietoa kuljetuksista löytyy Rauman Saaristokuljetuksen sivuilta. Ja omalla veneellä liikkujille molemmissa saarissa on myös vierasvenelaiturit. Minulle Kuuskajaskarin saari oli tuttu ennestään siitä, että poikaystäväni (juu, nykyinen mieheni) suoritti 30 vuotta sitten asepalvelustaan siellä. Ja toki nimi merisäästäkin on tuttu. Tämä nykyään Rauman kaupungin...

Tänä vuonna monissa museoissa muistellaan sadan vuoden takaisia aikoja. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden hengessä on monilla paikkakunnilla näyttelyitä tai tilaisuuksia, jotka kertovat sadan vuoden takaisista ajoista. Näin myös Naantalissa. Naantalin museossa avautui runsas viikko sitten kesänäyttely "Savikylpyjä, elintarvikepulaa ja polkupyöräpatrulleja - Elämää Naantalissa vuonna 1917".   Vuonna 1917 Naantalissa asui alle tuhat asukasta, joten kyseessä oli todellinen pikkukaupunki. Merkittävän lisän kaupungin elämään toivat kuitenkin kylpylävieraat, jotka toivat kaupunkiin myös tuulahduksen aivan eri maailmasta. Vaikka sata vuotta sitten elettiinkin hankalia aikoja, podettiin elintarvikepulaa ja perheet kärsivät köyhyydestä, riitti Naantaliin maksavia kylpylävieraita. Kuten näyttelyn otsikkokin kertoo, leimasi Naantalin elämää sata vuotta sitten kylpylä, elintarvikepula säännöstelyineen ja erilainen kuohunta, joka edellytti viranomaisten valvontaa ja vartiointia...

Jos pitäisi tältä reissulta valita jokin "kaikkein mukavin kaupunki", olisi se ehkä Lucca. Tarpeeksi iso, muttei liian täynnä turisteja, sopivasti muurein ympäröimä, kapeita katuja ja kujia, kauppoja, kauniita kirkkoja ja mukavia ihmisiä. Lucca sijaitsee pohjoisessa Toscanassa, vain parinkymmenen kilometrin etäisyydellä Pisan kuuluisasta kaupungista. Ja taas ajettiin portista muurien sisälle. Luccan kaupungin historiaan kuuluvat niin etruskit kuin roomalaisetkin. Se oli myös itsenäisenä kaupunkivaltiona vuosisatoja. Nykyään kaupungissa on noin 90.000 asukasta. Kaupunkia todellakin ympäröi noin tuhat vuotta vanha kaupunginmuuri. Muuri on leveä, ja sen päällä kulkee puiden reunustama tie, joka on suosittu ulkoilureitti. 1900-luvun aikana muurin päällystä on käytetty myös autokilpailujen järjestämiseen.     Kaupungissa on kauniita kirkkoja. San Martinon tuomikirkko rakennettiin jo 700-luvulla ja uudelleen 1400-luvulla. Aivan kaupungin keskustassa sijaitsee Sa...

Firenzestä matka suuntautui Luccan kaupunkiin. Lähtiessä tutkimme karttaa sen verran, että päätimme kuitenkin poiketa vähän mutkan kautta, Vincin kaupungin kautta. Mutkan suurin anti oli varmaan sen kauniit maisemat, mutta kyllähän se tavallaan on aika sykähdyttävää käydä paikoissa, joissa joku historian merkittävä henkilö on syntynyt.   Leonardo da Vinci syntyi vuonna 1452 Vincin kukkulakaupungissa noin 45 kilometriä Firenzestä länteen. Syntymäpaikka on itse asiassa muutama kilometri Vincin kaupungista, Anchianon kylässä, jonne johtaa kapea ja mutkainen – mutta kaunis tie. Siellä kukkulan päällä sijaitsee pieni talo, jonka väitetään olevan se sama, jossa tuo myöhemmin kuuluisuutta niittänyt renessanssinero syntyi ja eli ensimmäiset viisi vuottaan. Sen jälkeen perhe muutti Vincin keskustaan. Taloon pääsee vierailemaan, mutta suurin anti on todellakin se, että ollaan aidolla paikalla. Sisällä esitetään ainoastaan italian- ja englanninkielistä filmiä Leonardon elämästä. ...