Suomen vanhin ja ehkä uusin matkailukohde

Ainakin Imatran matkailutoimi pitää Imatrankoskea Suomen ensimmäisenä matkailukohteena.

Vuonna 1772 Venäjän keisarinna Katariina II seurueineen kävi ihmettelemässä vapaana pauhaavaa Imatrankoskea. Tästä kai laskevat matkailukohteena olon alkaneen. Joka tapauksessa 1800-luvun lopulla kosken kuohuja käytiin katsomassa ulkomaita myöten. Etenkin pietarilaiset ottivat Imatran matkailukohteekseen. Monet taiteilijat, kirjailijat ja runoilijat saivat aiheensa Imatrankoskesta. Kosken äärelle rakennettiin 1903 Usko Nyströmin suunnittelema Valtionhotelli, joka luonnollisesti lisäsi matkailua. Kosken ympäröimä Kruunupuisto määrättiin vuonna 1842 luonnonsuojelualueeksi, lajissaan ensimmäisenä Suomessa. Imatrankoski on Vuoksen suurimpia koskia. Vedet virtaavat Vuoksea pitkin kohti Laatokkaa. 

Imatrankosken voimala valmistui toukokuussa 1929. Aluksi vettä virtasi koskeen jonkin verran voimalaitoksen ohi. Lopullinen kosken kuivaaminen tapahtui v.1937. Tämän jälkeen vettä on juoksutettu koskessa vain näytösluontoisesti sekä häiriö- ja huoltotilanteissa. 

Kesällä koskinäytöksiä järjestetään iltaisin klo 18.00.Saavuimme kaupunkiin noin puoli tuntia aikaisemmin ja jo siinä vaiheessa olivat Imatrankosken ylittävän sillan reunat täynnä katsojia. Myös kosken reunalla olevat näköalapaikat olivat hyvin kansoitettuja. Mukaan kuitenkin mahtui. Kaupungin palkkaamat huomioliiviset järjestysmiehet pitivät tarkan huolen järjestyksestä. Kosken itäpuolelle ei enää saanut lainkaan mennä, eikä kaiteelle saanut kiivetä. Samalla selvisi, että heitä oli aina kahdeksan vuorossa ja ”ei tämä mitään halpaa huvia kaupungille ole”.

Tasan kello 18.00 padon luukut raottuivat ja musiikki alkoi soida. Musiikkia ei kylläkään kovin kauaa kuulunut, sillä kosken pauhu peittosi sen aika pian alleen. Kosken juoksuttaminen kestää noin 20 minuuttia ja kun kello on 18.30, ovat kaikki turistit taas hävinneet kuin tuhka tuuleen.  Kieltämättä aika vaikuttava tapahtuma.

Ja se uusin matkailunähtävyys… meidän seurueessa oli myös Putouksen katsojia. Mutta hyvät pitsat oli anyway.

En ole esitellyt tässä blogissa yöpymispaikkojamme. Yleensä majoitumme normaaleissa hotelleissa. Aikana, jolloin perhe kulki vielä aina porukassa, tuli usein suosittua Scandic-ryhmän hotelleja. Niissä kun lapset majoittuvat samaan hintaan aikuisten kanssa. Ketjun kanta-asiakasjärjestelmän kautta olemme myös saaneet nauttia jo useista ilmaisista yöpymisistä.

 

Tämän illan päätteeksi me majoituimme vähän summan mutikassa valittuun Holiday Club Saimaaseen. Se olikin miellyttävä yllätys. Kylpylähotelli oli avautunut vasta muutama vuosi sitten ja koko alue oli todella hienolla paikalla. Rakennukset olivat tyylikkäät ja pitää sanoa, että paikassa on varmaan totuttu palvelemaan etenkin venäläisturisteja, sillä sen verran hyvää palvelua sieltä sai. 

 

Tyylikkäät rakennukset saivat myös selvennyksen, sillä pienellä googlettamisella selvisi, että yövyimme entisessä Rauhan mielisairaalassa. Rauhan sairaala oli aikanaan Suomen suurimpia psykiatrisia sairaaloita. Tämä hotellin päärakennus oli rakennettu 1926 ja 1930-luvulla alueelle rakennettiin mm. Axel Mörnen suunnittelema rakennus (kotipaikkakunnallamme kaupungintalo sijaitsee samaisen Mörnen suunnittelemassa entisessä mielisairaalarakennuksessa). Sota-aikana täällä toimi suuri sotasairaala. Upea alue Saimaan rannalla, joka oli selvästi vielä osittain työn alla, loma-asuntoja ja hotelleja sekä erilaisia palveluita rakennettiin vieläkin. Nyt hotellissa ja kylpylässä oli varsin rauhallista.