Urheilua ja kotiseutua - kotiseutu-urheilua?

Tähän lauantaipäivään mahtui monenlaista. Ensinnäkin päivä oli yksi kesän hienoimmista sään puolesta. Aamulla sankka sumu ja kosteus, sitten upea auringonpaiste ja mitä hienoin kesäilta. Eihän tuollaisena päivänä voinut olla kotona.

Suunnistuskisapaikka herää aamulla hienoon sumuun.

 Päivän ohjelmassa oli kauan odotettu urheilutapahtuma. Lähikunnassa Vehmaalla järjestettiin Nuorten Jukola -suunnistusviesti. Suunnistus nyt vaan on niin mukava ja hyvä harrastus ja onneksi perheen lapsetkin ovat siitä olleet jonkin verran kiinnostuneita. Tällä kertaa omasta seurasta saatiin koottua joukkue tuohon kisaan. Myös esikoinen oli mukana. Joukkue selviytyi hienosti, kaikki saivat hyväksytyn suorituksen ja olivat varmasti tyytyväisiä suorituksiinsa. Tapahtuma oli muutenkin hienosti järjestetty. Osallistujia oli myös Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä - kaikkiaan 169 joukkuetta, kaikissa tietenkin seitsemän juoksijaa. Joten jo pelkästään nuoria 10-18 -vuotiaita suunnistajia oli paljon. Huoltajat ja kannustajat vielä lisäksi. Mukava päivä seuraten nuorten suunnistusintoa.

Nuoren Jukolan lähtö- ja maalitunnelmia Vehmaan urheilukentän maastossa.

Tämäkin oli tullut yleisörastille katsomaan.

Kotiin tultiin myöhään iltapäivällä. Keli oli kuitenkin niin hieno, että lähdettiin miehen kanssa vielä ajelulle. Käytiin Eurassa vähän katsomassa sinne kokoontuneita "maisematiecruisailijoita". Emme kuitenkaan liittyneet joukon jatkoksi vaan lähdimme ajelemaan kohti muita teitä.

Poikkesimme todella hiljaiseen Kiukaisten keskustaan. Yhtään ihmistä emme nähneet kyläkeskuksessa näin lauantai-iltana. Kirkko kierrettiin ympäri, katsastettiin sankarihautausmaa ja hyödynnettiin avoinna olevaa siistiä vessaa. Kiukainen on nyt osa Euran kuntaa ja Panelia, johon suuntasimme seuraavaksi oli osa Kiukaisten entistä kuntaa.

Kiukaisten kirkko ja hautausmaa. Kirkko on valmistunut 1761 ja nykyisennäköiseksi se viimeisteltiin 1846.

Jatkettiin matkaa Paneliaan. Tien vieressä kohosi komea kiviröykkiö. Kyseessä olikin ns. Kuninkaanhauta, pronssikautinen hiidenkiuas - eli röykkiöhauta. Kyltissä olevan tekstin mukaan se olisi Suomen suurin ja suurimpia koko Pohjoismaissa. Kiukaisten kunnan nimikin on tullut juuri näistä kiukaista. Ja kunnan vaakunassakin on kuvattuna tällainen röykkiöhauta. Olimme siis pronssikautisen ns. Kiukaisten kulttuurin sijaintipaikoilla. Nimitys hiidenkiuas tulee kansanperinteestä, joiden mukaan hiidet rakensivat ne. Toisen uskomuksen mukaan muinaiset ihmiset hautasivat niihin mahtimiehiä. Eritysesti tähän hautaan sijoitettiin muinaisen kuninkaan jäännökset, jonka vuoksi tätä hautaa kutsutaan Kuninkaanhaudaksi. Haudan rakenteesta tiedetään vain vähän, koska sitä ei ole tutkittu. Kuninkaanhauta on noin 30-40 metriä halkaisijaltaan ja 3-4 metriä korkea. Röykkiön huipulla on kuoppa. Tämä nähtävyyskohde oli ainakin helppo saavuttaa, sillä maantie meni sen vierestä - ehkä jopa osittain sen päältä.

Panelian keskusta olikin jotenkin hieno paikka. Noin sadan metrin mittainen keskusta oli jotenkin hienosti sellaisessa 1900-1930 -luvun asussa. Lyhyen matkan sisällä oli useita tyylikkäitä rakennuksia - sähkötehdas, vanhoja kauppa/asuinrakennuksia, Osuusmeijeri ja kirkko. Panelian kirkko ja meijeri ovat aivan saman tyylisiä. Ne on molemmat rakennettu 1908. Kirkko tosin rukoushuoneeksi ja vasta vuonna 1950 siihen rakennettiin tuo kellotorni ja se vihittiin kirkoksi.

Panelian kirkon lähellä oli tienviitta "rivimylly". Tie vei kosken varteen, jossa oli vanha punainen myllyrakennus. Selvisi, että Panelian rivimylly on "ainoa Euroopassa säilynyt neljän myllyn rivimylly". Myllyt oli rakennettu 1800-luvun puolivälissä ja säilyneet hyvin. Nyt paikka oli museoitu. Ehkä tännekin voisi tulla joskus uudelleen, että pääsisi näkemään rakennuksen myös sisältä.

Sitten piti jo tutkia välillä karttaa, mistä pääsemme ajamaan kotiin. Päätimme ajaa Irjanteen kylän kautta Eurajoelle ja sieltä sitten Rauman kautta kotiin. Tie olikin kaunis mutkainen tie. Aurinko värjäsi taivaan aivan punaiseksi. Hienoja rakennuksia, ruskeita viljapeltoja. Näillä tunteilla ehkä jaksaa pitkän talven? Irjanteella oli pakko taas pysähtyä. Vastaan kun tuli niin hienoja rakennuksia. Olimme tulleet johonkin museomäelle. Punaisia vanhoja ja uudempiakin rakennuksia oli vaikka kuinka. Selvisi, että paikalla sijaitsivat ainakin maatalousmuseo, makasiinimuseo, koulumuseo... No, onneksi oli jo elokuinen ilta, joten ei "tarvinnut" mennä sisälle. Puna-keltaisen puisen kellotornin vieressä oli pieni portti, josta pääsi kirkkopihalle. Se olikin hieno paikka. Pieni, punainen puukirkko, joka sijaitsi korkealla mäellä, kiviaidan ympäröimänä. Pihamaa oli niittyä, eikä onneksi nurmikkoa. Siellä täällä nousi vanhoja rautaisia hautamuistomerkkejä. Hieno tunnelma. Tähän kirkkoon, joka on myös tiekirkko, voisi joskus tulla uudelleen, että näkisi sen myös sisältä.

Irjanteelta matka jatkui Eurajoen kautta Raumalle. Siellä oli vielä poikettava katsomaan, mitä Poroholman terassilla tapahtui. Paikassa oli juhlittu Eloriehaa ja kuulimme vielä muutaman kappaleen Cherry & Vipers -nimiseltä bändiltä. Siinä laulavat/soittavat mm. pariskunta Eicca Toppinen ja Kirsi Ylijoki. Sitten kotiin!