Pari päivää itsenäisessä Oolannissa. Osa I

Ahvenanmaan maakunta on itse asiassa hyvin merkillinen maakunta. Jo Suomen siirtyessä Venäjän vallan alle 1809 pyysivät ahvenanmaalaiset saada jäädä osaksi Ruotsia. Se ei kuitenkaan onnistunut ja Venäjä rakennutti Ahvenanmaalle mm. Bomarsundin linnoituksen. Oolannin sodassa - eli ns. Krimin sodassa englantilais-ranskalaiset joukot tuhosivat linnoituksen. Tuon sodan jälkeen Venäjä sitoutui demilitarisoimaan maakunnan. Suomen itsenäistyessä Ahvenanmaalaiset heräsivät entistä ponnekkaammin vaatimaan liittymistään Ruotsiin. Asia päätettiin lopulta vuonna 1921 Kansainliiton neuvostossa. Ahvenanmaa jäi osaksi Suomea mutta sai huomattavan laajan itsehallinnon. Oman lipun maakunta sai vuonna 1954.

Maarianhaminan satamassa on toki monta kertaa tullut poikettua (laivan kannella). Matkakaan ei ole pitkä. Mutta itse kaupungissa tai muutenkaan Ahvenanmaalla en ole kunnolla käynyt sitten vuoden 1974. Ai niin, taidettiin joskus 1970-80 -lukujen taitteessa joku puolen päivän luokkaretki tehdä kaupunkiin.

Nyt oli tilaisuus työasioissa vierailla Maarianhaminassa ja Kastelholmassa. Tässä vähän kuvamuistoja matkalta.

Ålands sjöfartsmuseum - Ahvenanmaan merenkulkumuseo

Ensimmäinen ja mielenkiintoisin kohde oli keväällä uudelleen avautunut Maarianhaminan merenkulkumuseo. Museo avautui uudelleen yleisölle tänä keväänä. Vanhan museon yhteyteen on rakennettu ainakin yhtä suuri uudisrakennus ja kaikki näyttelytilat on uusittu. Uusi perusnäyttely sopii ja kiinnostaa kaiken ikäisiä. Museossa on panostettu erityisesti lapsivieraisiin ja kevään ja kesän aikana erilaiset luokkaretki- ja leirikouluryhmät ovatkin jo löytäneet museon.

Museo miellytti minua - osaksi sen takia, että museoesineistö ja Maarianhaminan historia ovat pitkälti sellaisia, joita myös Uudessakaupungissa on ollut. Merenkulku, purjelaivat ja merimiehet ovat molemmille kaupungeille yhteistä. Maarianhaminalainen Gustaf Erikson, joka omisti viimeiset suuret puiset purjelaivat liittyy myös Uuteenkaupunkiin, sillä Uudenkaupungin Telakka oli vuosikymmeniä Eriksonin omistuksessa.

Perinteisintä ja vaikuttavinta museossa olivat nämä vanhat hienot purjelaivojen kaljuunakuvat.

Museossa kerrottiin mukavasti esineiden avulla tarinoita. Merenkulkuun liittyvät esineet olivat merimieskirstua kuvaavissa vitriineissä. Aikuiskatsoja näki esineet ylhäältä alas, myös lapset ylettyvät näkemään esineet. Kaikkein pienimmille kävijöille arkkuihin oli tehty vielä aukko, josta näki jokaisessa arkussa olevan nuken - merimies ottamassa kirjepinoa arkustaan, purjeenneuloja työssään jne. Mukava oivallus! Kaikkein pienimmille oli vielä osassa arkuissa ns. rotankolo. Siellä museon maskottirotta Ruby teki samoja juttuja. Takilaan sai kiivetä, lastia sai vinssata, rahtilaivaa sai lastata, solmuja sai kokeilla jne. Kun lapset viihtyvät museossa, myös aikuiset jaksavat tulla.

Museon yksi hitti lienee yksi maailman harvoista aidoista merimieslipuista.

 

 

Kauniisti tehty merenkulkuaiheinen näyttely. Museon vieressähän sijaitsee myös museolaiva Pommern.

Kävelyllä elokuun lopun Maarianhaminassa

Maarianhamina on luonnollisesti kesäkaupunki. Näin matkailukauden lopussa kaupunki oli jo melko hiljainen. Samaan aikaan kaupungissa pidettiin tosin kansainvälinen beach volley -turnaus. Ennen päivän ohjelmaa oli aikaa tehdä kävelylenkki kaupungissa.