Pohojanmaan kirkkoja

Lappväärtin kolkko kirkko

Matka suuntautui tällä kerralla suoraan 8-tietä pohjoiseen, kohti Vaasaa. Tielle näkyy hyvin tämä valtava punainen kirkko, joka sijaitsee Lappväärtin keskustassa. Päätimme poiketa katsomaan tätä kirkkoa. Isolle tielle näytti siltä, että kirkko olisi puinen. Itse kirkkorakennus on kuitenkin punatiilinen ja vain torniosa on puinen. Kirkon ovi oli avoinna, missään ei kyllä näkynyt ketään koko vierailun aikana. Kirkkoon kerrotaan mahtuvan jopa 3000 ihmistä. Siltä se tuntuikin. Kirkon mittasuhteet ja mahtavuus eivät jotenkin sopineet lainkaan tuohon maalaismaisemaan. Täällä kirkossa tuli vähän sellainen vaikutelma, että juuri Pohjanmaalla kun ollaan, on päätetty, että tehdään tästä nyt kunnolla isompi kirkko kuin naapureilla. Harvoin kirkoissa tulee sellainen vähän kolkko olo. Kirkko on valmistunut vuonna 1851.

 

Ehkä yksi syy kolkkoon tuntemukseen oli näissä tekokukkasissa. Jo kirkon eteisessä kävijää otti vastaan sekalaiset muoviset auringonkukkakimput. Sisällä kirkossa penkkien päissä oli käsittämättömät muovisaniaisruukut, joiden keskellä oli hileisiä tekoruusuja. Eivät sitten mitenkään sovi minun mielikuvaani tyylikkäästä kirkkokoristelusta.

 

Vaasan pyhän kolminaisuuden kirkko

Vaasassakin oli aikaa poiketa kirkossa. Vaasan keskustan kirkko edustaa punatiiliuusgotiikkaa. Kirkkoon oli vähän vaikeaa päästä, sillä pääoven täytti pakettiauto, joka oli parkkeeranut oven eteen siten, ettei ovia saanut auki. Kyltin mukaan kirkon piti kuitenkin olla avoinna. No sivuovesta pääsi suoraan hissiin ja sillä pääsi sitten sisään ja urkuparvelle.  Pyhän kolminaisuuden kirkon suunnitteli arkkitehti C.A. Setterberg. Kirkko valmistui 1860-luvulla. Vaasan kirkossa on taiteilija Albert Edelfeltin ainoa alttarimaalaus, Paimenten kumarrus (vuodelta 1894). Se oli aikansa suurin maalaus, korkeutta tasan viisi metriä. Sen oikealla puolella on ruotsalaisen Louis Sparren maalaus Kristuksen hautaan astuminen (1897) ja vasemmalla puolella hovimaalari R. W. Ekmanin Pyhän ehtoollisen asettaminen (1861).

Sisällä selvisi pakettiauton tarkoitus. Illalla olisi kirkossa Korsholman musiikkijuhlien päätöskonsertti.

 (Tällä ajelulla oli vähän heikkotehoinen kamera mukana, kuvat eivät ole parhaita mahdollisia)

Pyhän Marian rauniokirkko

Vaasan matkailuesitteessä puhutaan "Vanhasta Vaasasta", myös tiekyltit opastavat sinne. Päätimme siis ajaa katsomaan, mitä se tarkoittaa. Kyltit ohjasivat omakotialueelle, joka ei vaikuttanut kovinkaan vanhalle. Missään ei ollut mitään muita kylttejä. Sitten eteen tuli raunio - mutta mistä sinne pääsee? Parkkipaikkaa ei löytynyt, saati liittymää sinne. Jätimme auton kuitenkin jonkun tien varrelle ja kävelimme katsomaan, mikä raunio on kyseessä. Myöhemmin kotona sitten tietoakin löytyi. Kyseessä on siis vanhan Vaasan kaupungin paikka. Kaupunki paloi tuhoisasti 1852 ja se päätettiin sen jälkeen rakentaa uudelleen lähemmäksi merta - nykyiselle paikalleen. Palon jäljiltä oli säilynyt tämä vanha keskiaikainen kivikirkko. Paikka oli itse asiassa todella vaikuttava. Sen viereen olisi kaivannut jotain opastetaulua, jossa olisi kerrottu edes jotain tästä kirkosta.

Pyhän Marian kirkko oli rakennettu 1500-luvun alussa. 

Vanha hovioikeus Mustasaaren kirkkona

Kun Vaasa paloi ja rakennettiin uudelleen noin 7 km päähän tästä, tarvittiin maalaiskunnalle (Mustasaari) oma kirkko. Palossa oli säästynyt myös vanha hovioikeuden talo, joka oli jäänyt käyttämättömäksi. Keisari lahjoitti vanhan hovioikeusrakennuksen seurakunnalle kirkoksi muutettavaksi. Rakennus oli valmistunut 1780-luvulla. Muutostyöt kirkoksi tehtiin 1860-luvulla. Piti rakentaa myös erillinen kellotapuli. Yksi tapulin kolmesta kellosta valettiin palaneen kirkon vanhoista kelloista.

Hovioikeuden ulkoasu jätettiin ennalleen. Sisällä väliseinät purettiin ja katto tehtiin holvimaiseksi. Kirkossa on kaksi alttaritaulua. Ylimmäinen, joka esittää Jeesusta Getsemanessa, on peräisin vanhasta kirkosta. Sen on maalannut Johan Gustaf Sandberg vuonna 1842. Sen pelasti palavasta kirkosta nerokas kirkkoväärti, joka puukolla viilsi alttaritaulun kehyksistään. Pienempi alttaritaulu on ranskalaisen Regnault’in mukaan Alexandra Såltin’in tekemä jäljennös. Kirkon kattokruunut ovat kaikki vanhasta kirkosta. 

Taas olimme liikkeellä siihen aikaan, että kirkon aukiolo oli jo päättynyt. Sisällä näkyi kuitenkin liikettä ja kirkon ulkopuolella oli autoja. Ovi olikin avoinna. Pääsimme siis kurkistamaan sisälle tähän erikoisen historian omavaan kirkkorakennukseen.