Suomen tiekartasto suosittelee

Jossain satoikin vähän.

Meidän perhettä pidetään varmaan vähän outona. Me kun emme osaa ajaa koskaan suoraan kohteeseen tai kotiin. Kaikki reissut käytetään hyödyksi. On sitten työ- tai lapsen talvinen turnausmatka, koitetaan keksiä matkaan joku muukin kohde ja reitti. Tavoitteena on löytää uusia, ennen ajamattomia reittejä. Tätä kun on yhdessä miehen kanssa harrastettu jo neljännesvuosisata, ei se tietenkään aina onnistu. Viimeinen tunti-kaksi ennen kotia on usein ajettava tuttua tutumpaa tietä.

Lauantain ohjelmassa oli ajaa Helsingistä Loviisaan ja takaisin kotiin länsirannikolle. Mennessä reitti oli aika suora - Porvoossa kuitenkin piti poiketa. Heinäkuussa käydessämme kaupungissa viimeksi oli Brunbergin sulkaatehtaan kauppa jo sulkeutunut. Kuopukselle luvattiin, että nyt poiketaan kaupassa. Brunbergillahan on liike Vanhassa Porvoossa ja sitten tehtaan yhteydessä on myös pieni tehtaanmyymälä. Vähän matkaevästä tarttui mukaan.

Loviisan vierailusta löytyykin oma päivitys. Paluumatkalle lähdimme alkuillasta. Ajoimme Kuninkaantietä pitkin katsomaan Pernajan keskiaikaista kirkkoa. Tänä kesänä olimme jo käyneet Pyhtäällä ja Sipoossa ja niissä kuulimme, että ne olivat Pernajan rakennusmestarin tekemiä. Pitihän se Pernajan kirkkokin sitten käydä katsomassa. Sisälle kirkkoon ei päässyt, mutta kierrettiin sentään vähän kirkkomaalla. Tien toisella puolella on kaunis sankarihautausmaa sekä Mikael Agricolan muistomerkki. Sen vieressä olevasta kyltistä selvisikin, että Suomen kirjakielen isä oli kotoisin Pernajasta.

Pernajan keskiaikainen kirkko 1400-luvun alusta.

Yläkuvassa oleva "outo" kellotorni kirkkomaan ulkopuolisella mäellä on rakennettu 1850-luvulla.

Ajelu jatkui kohti Lahtea, jossa päätimme käydä syömässä. Matkan varrelle osui ennen käymätön paikkakunta - Myrskylä. Kirkon kohdalla pysähdyttiin. Valkoinen puinen ristikirkko on valmistunut 1803. Jotenkin yksinkertainen, vähän kolkkokin kirkko - näin kun sitä katsoi ainoastaan ulkopuolelta. Kirkon paikka ja hautausmaan sijoittuminen järven rannalle oli sen sijaan upea. Olihan siinä kunnan keskustassa Lasse Virenin juoksijapatsaskin. Se ei kyllä ansainnut pysähtymistä. Ei Virenin takia, mutta se paavonurmimainen juoksijapatsas lähinnä huvitti.

Matkan varrelle - ennen täydellistä pimeyttä - osui vielä paikkakunta, josta en ollut ennen edes kuullut. Ja kun siinä tiekartassa oli kunnan keskustassa risti, niin poikettiin sen verran isolta tieltä katsomaan. Hämeenkosken kirkko olikin erikoinen. Näytti lähinnä kaksikerroksiselta tiilimakasiinilta. Mutta näin jälkikäteen selvisi, että kirkko on valmistunut 1870 arkkitehti E. Lohrmanin piirustusten mukaan.  Kirkon edustalla oleva kellotapuli on arkkitehti C. Engelin suunnittelema ja se valmistui jo edellisen kirkon aikoihin vuonna 1824.

Kotiin oli vielä matkaa - ajettiin Kangasalan ja Tampereen kautta. Mutta pimeys haittasi tätä bongaamista jo sen verran, että matka jatkui juuri pysähtymättä.