Sipoon kirkoissa

Yövyttyämme Helsingissä perjantain ja lauantain välisen yön, oli tarkoitus lähteä kotiinpäin länsirannikolle. Mutta emme me sinne nyt suorinta tietä ajetelleet mennä. Mielessä oli muutama paikka ja matkan varrelle osui Sipoo. Aiemmin emme varmaan ole koskaan käyneetkään paikkakunnalla ja mielikuva oli lähinnä ruotsinkielisestä asuintaajamasta. Sitä se varmaan onkin, mutta sieltäkin löytyi Tiekirkko-kyltti. Korkea kirkontorni näkyikin "isommalle tielle". Ajoimme sen viereen. Pihalta oli juuri lähdössä hääväkeä. Mutta ajattelimme silti käydä kurkkaamassa, jos pääsisimme kirkkoa katsomaan.
 

Kirkko on suuri, punatiilinen ja uusgoottilaistyylinen. Se on valmistunut 1885 ja sen suunnitteli Theodor Decker.

Kirkosssa on Alexandra Frosterus-Såltinin alttarimaalaus.

Kesälauantai kun oli, niin näytti siltä, että kohta oli alkamassa myös seuraava vihkitilaisuus. Astuimme kirkon avoinna olevasta ovesta sisään ja samaan aikaan urkuparvelta alkoi kuulua jykevä häämarssi. Ketään muita emme kirkossa nähneet. Oli aika hieno tunne - kanttori siellä varmaan harjoitteli seuraavaa vihkimistä.

Tämän kirkon pihalta näkyikin toinen kirkko, vanha harmaakivikirkko. Totta kai sielläkin sitten piti käydä - ja se olikin mielenkiintoinen käynti. Lapset jäävät nykyään jo usein autoon tekemään omiaan, kun me miehen kanssa kiertelemme näissä kirkoissa. Tännekin vanhaan kirkkoon lupasimme poiketa hetkeksi, vaikka vaan kiertämään kirkon. Ovet olivat kuitenkin auki ja kiertelimme tyhjässä kirkossa. Istui siellä nurkassa joku opaskin. Kun olimme lähdössä pois ryhtyi tämä opas - varmaan ihan seurakunnan vakituinen työntekijä kertomaan meille asiantuntevasti tästä kirkosta. Kun hän huomasi, että mekin jotain näistä tiedämme, niin siitä hän vasta innostui. Saimme erinomaisen, keskustelevan opastuksen ja vierailun myös lukittuun sakastiin.

Sipoon vanha kirkko on "samaa sarjaa" kuin edellisenä päivänä vierailun kohteenamme ollut Pyhtään kirkko. Tämä on rakennettu 1450-luvulla saman Pernajan mestarin johdolla. Erikoista tässä Sipoon kirkossa oli se, että tässä oli heti oven edessä iso pylväs. Eli tavallaan ei ollut keskikäytävää lainkaan. Kirkko oli siis kaksilaivainen. Kirkon lattia oli osittain kiveä ja maata. Tällä kirkolla on ollut vähän samanlainen historia kuin niin monella muullakin. Jossain vaiheessa se oli tullut liian pieneksi seurakunnalle ja uusi isompi kirkko oli rakennettu - yleensä joskus 1800-luvulla. Siihen aikaan ei näille vanhoille kirkoille juuri vielä annettu arvoa ja ne lähes tyhjennettiin sisustukseltaan.

Tästä kirkosta jäi todella hyvä mieli ja mienekiintoinen kohtaaminen sipoolaisen rouvan kanssa. Tuon vierailun jälkeen tuli hankittua Markus Hiekkasen kirja Suomen keskiaikaisista kirkoista.