Aaltoileva Paimion parantola

Paimion sairaala - tai paremmin ehkä tunnettu Paimion parantola - on yksi Alvar Aallon tunnetuimmista varhaisajan töistä. Sairaala valmistui paimiolaiseen mäntymetsään 1920-30 lukujen taitteessa. Suunnitelman, rakennustyön ja etenkin valmiin rakennuksen näkeminen on varmasti herättänyt aikalaisissa suurta huomiota ja varmaan myös kritiikkiä. Kun ajattelee, millaisia rakennuksia etenkin maaseudulle vielä tuolloin rakennettiin. Juuri uutisoitiin, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri aikoo lakkauttaa Paimion sairaalan jo ensi vuoden aikana. Sääli, sillä rakennuksessa pitäisi kyllä säilyä sen alkuperäinen toiminta jossain muodossa. Rakennus on varsinaista funktionalismia. Aalto on ottanut kaiken huomioon.

Paimion kaupunki on hienosti järjestänyt jo usean kesän ajan opastettuja kierroksia sairaalarakennuksessa. Koko kesän ajan järjestetään aamulla ja iltapäivällä oppaan vetämät kierrokset. Vähän hankalaa oli kyllä löytää tietoa opastuksista. Opastukselle ei tarvitse ilmoittautua. Seurataan Paimion sairaalan opasteita. Sitten olisi ehkä kaivannut jotain pientä opastuskylttiä näistä kierroksista tai niiden aloituspaikasta. Mutta auto parkkipaikalle ja sairaalan pääsisänkäynnille. Se oli oikea paikka, siellä opas oli vastassa. Kun me kävimme Paimiossa, ei paikalla ollut muita. Saimme siis ihan henkilökohtaisen opastuksen Turun yliopistossa taidehistoriaa opiskelevalta nuorelta naiselta. Opastus oli erinomainen ja niin oli kohde myös. 

 

"Sisääntuloaula toimii välittävänä tilana eri toimintoja palvelevien siipien välissä. Alkuperäisen aulan sisustus tohvelilokeroineen korosti pitkäaikaispotilaille luotua kodinomaisuuden tuntua. Aulaan Aalto piirsi puisen nojatuolin, joka oli vuonna 1933 esillä myös Aallon huonekalunäyttelyssä Lontoossa.   

Aulan luonne muutettiin vuosina 1956-58. Tuolloin sairaalan funktio parantolana alkoi muuttua normaalin yleissairaalan suuntaan, ja aula sai kaarevalinjaisen vastaanottotiskinsä. Muutokset suunniteltiin Aallon omassa toimistossa."

Lainausmerkeillä olevat tekstit ovat näiltä nettisivuilta:  http://www.alvaraalto.fi/net//paimio/paimio.htm

"Parantolan värimaailma sen julkisissa tiloissa on yhtenevä 1920-30 -lukujen neo-plastisen taiteen kanssa: sininen, keltainen, valkoinen ja harmaa. Se luo raikkaan, iloisen ja rauhoittavan tunnelman. Portaikko aukeaa suoraan aulasta ja muodostaa talon läpi ulottuvan tilan, johon päivänvalo lankeaa sekä lännestä että idästä. Ovenkahvat ovat huolella tutkitut ja suunnitellut."

 

"Parantolan kattoterassissa Aalto käytti ensimmäistä kertaa luontoa mukailevaa plastista muotoa."

"Potilashuoneissa Aalto on tutkinut auringonvalon suuntaa ja lämmitysjärjestelmiä. Ikkunoiden ulkopuolelle sijoitettiin sälekaihtimet estämään liiallista paahdetta. Potilashuoneiden väritys suhteessa julkisiin tiloihin oli perinteisempi ja intiimimpi - sinisellä ja vihreällä taitettuja harmaita. Esimerkiksi potilashuoneiden katosta on Aallolla ollut oma käsityksensä: "Huoneen katon tulee olla taivaan sininen.", Koska katto maalattiin tummemmaksi, oli valaistus hoidettava siten, että valoa heijastava katon osa oli maalattu vaaleaksi. Potilashuoneet suunniteltiin alusta loppuun Aallon toimistossa. Pesualtaiden oli toimittava hiljaisesti, ja yskösastioden oli oltava helposti puhdistettavia ja hygienisiä. Putkistot piilotettiin seinien sisään, kun ne tätä ennen olivat yleisesti olleet huonetilassa."