Sikses kiva paikka

Tartosta jatkoimme matkaamme kohti Pärnua. Kahvilla päätimme kuitenkin poiketa matkan puolivälissä Viljandissa. Taas tuli vastaan kaupunki, johon pitää joskus tulla ihan ajan kanssa uudelleen. Me parkkeerasimme kaupungin matkailutoimiston eteen ja saimme sieltä kävelykierrosesitteen. Sen mukaan sitten tutustuimme tähän varsin rauhalliseen ja kauniiseen Uudenkaupungin kokoiseen kaupunkiin.   Ensimmäinen kartan kohteista oli valkoinen Johanneksen kirkko, joka sijaitsee vanhan vallihaudan sisäpuolella. Kirkko oli aikanaan osa 1400-luvulla rakennettua fransiskaaniluostaria. 1600-luvulla kirkko kunnostettiin ja muutettiin Johannes Kastajan kirkoksi. Kirkon vaiheet ovat olleet moninaiset, viimeisen vuosisadan aikana se oli mm. huonekaluvarastona. Kirkko palautettiin seurakunnalliseen käyttöön 1990-luvulla.   Tunnetuin nähtävyys kaupungissa taitaa olla Lossimäed-linnapuisto, jossa sijaitsevat keskiaikaisen ritarilinnan rauniot. Paikalla lienee ollut linna jo ennen ensimmäist...

Vajaan parin tunnin automatka Tallinnasta ja olimme tulleet Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon. Kaupungilla on pitkä ja monivaiheinen historia, joka myös näkyy kaupungissa. Tartossa sijaitsee tunnettu, jo Kustaa II Aadolfin perustama yliopisto. Kaupungin väkilukua lisäävätkin noin 30000 opiskelijaa, jotka tuovat kaupunkiin aika nuorekkaan hengen. Nyt heinäkuussa kaupunki oli todella rauhallinen. Kaupungin kävelykatuja kävellessä tai katukuppiloissa istuessa kyllä todella nautti siitä hiljaisuudesta, jota Tallinnassa ei koskaan kesällä koe.   Me vietimme Tartossa runsaan vuorokauden pääasiassa tutustuen kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin kävellen. Museoista poikkesimme ainoastaan hotellin vieressä olevissa posti- ja urheilumuseoissa, joista kummastakaan ei kyllä ole erityistä mainittavaa. Kaupungissa olisi kyllä mm. yliopiston taidemuseo, leikkikalumuseo ja monelle lapsiperheelle tuttu Ahhaa-tiedekeskus. Ensi syksynä kaupungissa avautuu odotettu uusi mu...

Voisihan sitä museotyöläinen jotain muutakin lomallaan tehdä kuin kiertää museoita. Mutta. No, mieluiten kierrän lomalla sellaisia museoita, jotka eivät ole ihan vastaavia kuin se, jossa työskentelen. Mielimuseoiksi ovat oikeastaan tulleet erilaiset kotimuseot ja erityisesti taiteilijakodit. On kiehtovaa kuulla ihmisten tarinoita ja miettiä niiden kautta heidän kotejaan ja elämäänsä - tai toisin päin. Kotimuseoista taiteilijakodit ovat kiinnostavimpia. Ne kun ovat usein myös tyyliltään vähän erilaisia.   Yksi tällainen taiteilijakodin ympärille muodostunut museokokonaisuus on Harjavallassa sijaitseva Emil Cedercreutzin museo , jonne eräänä kesälomapäivänä ajelimme. Emil Herman Robert Cedercreutz (1879 –1949) oli suomalainen kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija. Hän on ehkä tullut tunnetuimmaksi hevosaiheisista veistoksista ja silueteistaan.   Emil Cedercreutz oli Suomen ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä. Albert Edelfeltin suositukse...

Sadepäiväretkemme aikana olimme siis ehtineet poiketa aamulla Lahden kaupunginmuseossa , päivällä Mäntyharjussa Taidekoti Salmelassa ja Woikosken automuseossa ja vielä iltapäivällä Kouvolan kaupunginmuseossa . Kieltämättä tahti oli reipas ja illan tullen alkoi olla nälkä. Sadekin alkoi tauota ja poikkesimme Porvooseen. Porvoossa on ollut tapana vähintään kerran kesässä käydä. Aiemmilta kerroilta on kokemusta, että tunnelmallinen vanha kaupunki hiljenee täysin illaksi. Kävelimme kadut kuitenkin läpi ja onneksi lähellä Raatihuonetta oli sentään joku muukin ravintola kuin Wanha Laamanni avoinna. Satuimmekin suosittuun ja mukavaan Gabriel 1763 -nimiseen ravintolaan.   Olipa hyvä valinta. Iltasalaatti maistui ja palvelu oli erinomaista. Listan pitsatkin olisivat kyllä houkutelleet.   Ravintolan pitsalista. Tarkoitus oli ajaa vielä kotiin, mutta kun se aurinkokin tuli Helsingin kohdalla esiin, päätimme vielä käydä siellä iltakahvilla. Samalla tuli bongattua Her...