Hiilikaivos, joka on maailmanperintökohde



Sitä voisi helposti ajatella, että Unescon maailmanperintöluetteloon valitut kohteet olisivat aina jotenkin komeita ja kauniita. No, toki ymmärrän, että kriteerinä ovat olleet ihan muut seikat. Ruhrin alueella kun oltiin, niin totta kai hiilikaivos kuvastaa alueen kulttuuriperintöä mitä parhaiten. Essenin kaupungissa sijaitseva Zollvereinin hiilikaivosalue valittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 2001. Yksi kriteereistä on ollut mm. 1920-luvulla rakennetut kaivostoimintaan liittyvät Bauhaus-arkkitehtien suunnittelemat rakennukset.
Zollvereinin kivihiilikaivos toimi yli sadan vuoden ajan vuosina 1851-1986. Aikanaan se oli Euroopan suurin kaivos ja vuonna 1937 kaivoksessa työskenteli jopa lähes 7000 työntekijää. Alue siis todella oli museon arvoinen.

Entiseltä kaivosalueelta löytyy nykyään vierailukeskus, Ruhrin alueen museo, taide- ja designäyttelyitä, ravintoloita, tapahtumapaikkoja jne. Meidän vieraillessa alueella, oli siellä menossa jonkinlainen lähiruokatapahtuma. 
Vierailukeskus ja museo sijaitsivat monikerroksisessa rakennuksessa, jossa oli aikanaan jalostettu hiiltä. Kiviaines nostettiin kuljettimilla rakennuksen yläosiin, josta se seulottiin ja lajiteltiin sen kulkiessa jälleen kohti alakerran jalostuslaitosta (humanistin selostus aiheesta). Osa laitteista oli näkyvissä rakennuksessa, osaa tiloista oli hienosti hyödynnetti museotiloissa. 
 
Etukäteen oletin museon kertovan nimenomaan kaivostoiminnasta, mutta se olikin paljon laajempi. Perusnäyttely esitteli koko Ruhrin alueen historiaa esihistoriasta, luonnosta, teollistumisesta lähes nykypäiviin saakka.
Kaivosalueella olisi järjestetty monenlaisia erilaisia opastuskierroksia. Me emme tällä kertaa lähteneet tutustumaan itse kaivosalueelle, vaan tutustuimme ainoastaan tähän vierailu- ja museokeskukseen.
 


Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt ollaan menossa.
Essenin kaupungin kaivonkasi löydettiin ainoastaan Ruhrin museon vitriinistä.

Kommentit

  1. Karu mutta vaikuttava. Tämä voisi olla toisen puoliskoni mieleen, sillä hän pitää vanhoista koneista. Kaivosmuseo Outokummussakin on tosin vielä käymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa meilläkin olla, että tuo kuski on minut näihin kohteisiin "opettanut". Outokumpu käymättä meilläkin.

      Poista

Lähetä kommentti