Ruotsin länsirannikolla, Mollösund, Pilane ja Skärhamn. Ruotsi-roadtrip 2024, 5

Matkamme Ruotsin länsirannikolla eteni Lysekilistä etelän suuntaan. Tällä seudulla tuli vähän sellainen olo, että menee mihin tahansa kartalla näkyvään kylään, joka sijaitsee rannalla, saa ihastella idyllisyyttä. 

Auto piti vähän väliä pysäyttää, kun näkymät tieltä olivat tällaisia.

 

Mollösund

Kokeilimme sitä, etsimme kartasta aivan länsirannalla sijaitsevan Mollösundin taajaman. Ja kyllä, pieni vanha kalastajakylä, tie loppuu mereen, kauniit hyväkuntoiset puutalot ja punaiset venevajat. Istuimme hetken kahvilla katsellen kapean salmen veneliikennettä. 

Jatkoimme matkaa Tjörn-saarelle, joka kuuluu samannimiseen kuntaan. Yksi suunnitelluista kohteistamme oli Pilane, kallioinen kukkula, jonka ympäristöstä löytyy taideteoksia ja erilaisia veistoksia. Pilanessa sijaitsee myös esihistoriallinen hautausmaa, jossa on noin 1500–2000 vuotta vanhoja hautoja. 

Tämä muinaismuistoalue toimii myös veistosnäyttelyn paikkana, jota on järjestetty siellä vuodesta 2007 lähtien. Näyttelyyn kutsutaan taiteilijoita ympäri maailmaa, ja veistokset vaihtuvat suurimmaksi osaksi vuosittain. Alueelle on pääsymaksu, mutta sen jälkeen noin kahdeksan hehtaarin alueella voi liikkua vapaasti. Sisäänpääsylipun yhteydessä saa vihkosen, jossa kerrotaan veistoksista ja taiteilijoista, ja alueella on myös opasteita. Veistosnäyttely on avoinna kesäaikana, tänä vuonna syyskuun puoliväliin saakka.

Maria Miesenberger, Forced to a Change, 2024  

Go Gone, Moa Israelsson, 2024.

Mats Lodén, Iron Figures, 2024

Yksi syistä, miksi halusin tulla tänne, oli Jaume Plensan veistos Anna. Plensa on Barcelonassa syntynyt taiteilija, joka on tunnettu suurikokoisista veistoksistaan, joissa on usein ihmiskasvoja tai -hahmoja. Olen viime vuosina nähnyt hänen töitään muun muassa Göteborgissa ja Boråsissa Ruotsissa sekä Bordeaux'ssa, Antibesissa ja Nizzassa.

Anna-veistos on valkoinen ja se seisoo Pilane-puiston kallioiden korkeimmalla kohdalla. Tämä teos on ollut pysyvästi Pilanessa vuodesta 2015 lähtien. Anna on 14 metriä korkea ja noin kuusi metriä leveä. Veistos oli todella vaikuttava, ja sen viereltä avautui myös upea näköala merelle.

Yön vietimme vanhassa kalastajasatamasta turistikohteeksi muodostuneessa, tosin varsin rauhallisessa Skärhamnissa. Sen paikan paras juttu oli meidän hotelli. Mainio 1950-luvun henkeä tilhkuva Hotell Nordevik. 

Skärkamnin nähtävyyksistä tärkein lienee pohjoismainen akvarellimuseo. Mutta, kuten tavallista, museo sulkeutui iltapäivällä klo 16 ja avautui seuraavana päivänä klo 12. Me saavuille kaupunkiin myöhemmin ja jatkoimme matkaa sitten jo aamulla eteenpäin. Kävimme aamukävelyllä kyllä ihastelemassa museon upeaa sijaintia kallioiden lomassa meren rannassa.

Skärhamnissa kirkkokin hymyilee!

Seuraa meidän Ruotsi-roadtripiä täällä blogissa. Edelliseen kirjoitukseen pääset tästä. Ja seuraavassa postauksessa ollaan Marstrandissa.

Seuraa blogia myös Facebookissa.