Naivisteja ja vähän hautausmaatakin Iittalassa

Aika pitkään suhtauduin erilaisiin kesäisiin taidekeskuksiin tai -näyttelyihin vähän epäilevästi. Museot kun ovat sentään museoita. Mutta vanhemmiten sitä on tullut ihastuttua vaikka Taidekeskus Salmelaan, vierailtua vaikka Haihatuksessa ja nyt viimeisenä tuttavuutena naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Siellä kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa. Tämän kesän yksi matkoista kulki Kalvolan ja Iittalan kautta, joten helteestä piittaamatta vierailimme myös naivistitaiteen vuotuisessa näyttelyssä.

Maija Kanerva, Ruuhkaa rullakioskilla, linopiirros.

Helsinkiläinen Heinäsen pariskunta alkoi jo 1960-luvulla kerätä naivistista taidetta. Monien muualla pidettyjen näyttelyiden jälkeen he päättivät perustaa oman naivistisen kesänäyttelyn Iittalaan vuonna 1989. Iittala valikoitu paikaksi osittain sen takia, että lasitehtaan yhteydessä olevaan matkailuryppääseen olivat matkailijat jo tottuneet pysähtymään. He hankkivat käytöstä poistetun, vuonna 1924 rakennetun koulurakennuksen Lasimäen vierestä. Näin syntyi vuosittainen Naivistit Iittalassa -näyttely. Vuodesta 2009 alkaen näyttelytoimintaa on pyörittänyt Naivistit Iittalassa -säätiö. 

Lauri Lahtinen, Mäkeen. Öljy vanerille 2021.

Näyttelyissä esiintyvät vuosi vuoden jälkeen monet samat taiteilijat, mutta aina esitellään myös uusia tyylisuunnan edustajia. Vaikka itselläni on kokemusta vain kahdesta vuodesta, tunnistin jo näyttelystä monia samoja taiteilijoita. Ilahduttavaa, että todella monessa työssä oli jo tässä vaiheessa kesää punainen tarra työn vieressä, etenkin tällaisena, myös taiteilijoita kurittaneena aikana. 
Margit Hakanen, Vielä kukkii, keramiikka 2020.

Tämän vuoden näyttelyn teema on Yksissä tuumin. Ehkä sillä viitataankin juuri tähän haasteelliseen aikaan, jolloin kulttuurialan arvostus, ainakin taloudellisen tuen muodossa, on jäänyt muiden yritystukien jalkoihin. 

 

Mariano Luciana, Onnenkauppa. Akryyli kankaalle 2021.

Ritva Korhonen, Mä oksalla ylimmällä. Veistetty lehmus 2020.

Taiteilijat ovat yhdessä, yksissä tuumin, kuitenkin puolustaneet taidettaan ja tekemistään. Ainakin itselleni erilaiset näyttelyt, kirkot, museot ym. ovat välttämättömiä, jotta jaksaa arkea. Ja ehkä juuri tässä ajassa (ja helteessä) tarvitaan taidetta, joka saa hymyilemään, ehkä jopa tyrskähtelemään, kun luulee oivaltavansa, mitä taiteilija on työssään halunnut kertoa. Naivistinen taide on juuri tällaista. 

Ulla Kauhasen "julisteet".
 

Näyttelyn kuraattorina on toiminut kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja. Hänen mukaansa tämän vuoden näyttely koostuu erilaisista osa-alueista. On ihmisten arkea, on satuja ja fantasiaa, on kaupunkien kauneutta ja maaseudun vihreyttä. Erityisen paljon on suloisia eläimiä. Eläimiä löytyy sekä villistä luonnosta, että lemmikkeinä ihmisten viereltä. 

Petra Heikkilä, Ylhäinen yksinäisyys. Akryyli 2021.
 

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on avoinna 29.8.2021 saakka päivittäin 10-19, pääsymaksu aikuisilta on 10€.

Kalvolan kirkon on suunnitellut Ilmari Launis ja se on valmistunut 1921.

Samalla reissulla poikkesimme, tapamme mukaan, myös paikkakunnan kirkkoa ja hautausmaata katsomassa. Erityisen vaikutuksen teki sankarihautausmaa, jossa on Tapio Wirkkalan 1950-luvulla suunnittelema muistomerkki, joka oli erityisen vaikuttava. Iso luonnonkivipaasi on kivien päällä, joita on yhtä monta kuin sotavuosia. Kiven päältä nousee moderni vesitos, mutta itse kivessä on esihistoriallisten uhrikivien tapaan pieniä painaumia. Näitä ns. uhrikuoppia on yhtä monta kuin oli paikkakunnalla sankarivainajia, 128. Hieno toteutus muistomerkille.



Sankarihautausmaan vieressä oli myös Summan risti. Puinen risti, jolle Tapio Wirkkala oli aikanaan tehnyt ns. vitriinin. Risti oli tuotu Summasta, jossa talvisodan taistelussa ennen joulua 1939 kaikkiaan 19 paikkakuntalaista miestä oli kaatunut ollessaan samassa korsussa sen tuhouduttua. Vain kaksi käytävällä ollutta miestä selvisi haavoittumalla. Vainajat haudattiin tapaninpäivänä korsuhautaan ja päälle asetettiin koivupuinen risti. Jatkosodan aikana 1942 vainajat siirrettiin oman seurakunnan kirkkomaahan, samalla tuotiin myös tuo vaikuttava koivuristi. 

Seuraa blogia myös Facebookissa.


Kommentit

  1. Näyttääpä tuo Kalvolan kirkko hienolta. Meillä on tarkoitus lähteä tämän kesän aikana Hämeenlinnassa. Pitääkin sisällyttöö tuo omallekin matkalle. Kävimme viikonloppuna Rauman vanhalla haustausmaalla ja paikka oli todella hieno. Ehkä niitäkin kannattaa sisällyttää matkoihin useamminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olette löytäneet hautausmaille :-) Kyllä niissä vaan on nähtävää.

      Poista

Lähetä kommentti