Leineperin ruukki Ulvilan Kullaalla

Ja sitten seuraavaan ruukkiin. Leineperin ruukki sijaitsee Kullaalla, joka kuuluu Ulvilan kaupunkiin. Tämä ruukki perustettiin vuonna 1771, tänä vuonna siis ruukki viettääkin 250-vuotisjuhlaa. Välimatka Noormarkun (josta siis edellinen kirjoitus) ja Leineperin ruukkien välillä ei ole pitkä, noin 30 km. Ruukkialueen läpi virtaa Leineperinjoki ja vesi virtaa koskessa, jonka yli pääsee kaunista vanhaa kivistä holvikaarisiltaa pitkin. 

Monesta muusta Suomen ruukkialueesta Leineperin ruukki erottuu sillä, että täällä on säilynyt myös ruukin masuuni. Masuuneita ei suomalaisilla ruukkialueilla juuri enää näe. Leineperin masuuni, missä siis rautamalmista erotettiin sulattamalla rauta, on 18 metriä korkea. Sen vanhimmat osat ovat 1820-luvulta.

Majuri Berndt Johan Hastfer perusti Leineperiin "Fredriksforsin" ruukin vuonna 1771. Ja parin vuoden jälkeen tästä perustettiin vielä "Fredriksbergin" ruukki. Aluksi ruukissa jalostettiin Ruotsista tuotettua takkirautaa. Kymmenisen vuotta myöhemmin ruukkialueelle valmistui ensimmäinen masuuni. Ruukilla oli kaksi vasarapajaa, joissa siis taottiin mm. lapioita, hevosenkenkiä, viikatteita ja nauloja. Masuunin valmistuttua ruukissa sulatettiin itse kotimaista rautamalmia. Leineperin ruukilla oli monia omistajia 1800-luvun kuluessa.

Vuonna 1858 Leineperin osti porilainen lakimies K. J. Lönegren, jonka aikana ruukki kehittyi ja laajeni.  Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön uusia menetelmiä, ja useita rakennuksia korjattiin tai rakennettiin uudelleen. Useiden muiden omistajien jälkeen ruukin omistajaksi tuli jo Noormarkun ruukista tuttu Antti Ahlström. Hän osti Leineperin vuonna 1877. Ahlströmin aikana kylään perustettiin mm. oma saha. Teollinen toiminta kuitenkin loppui Leineperissä 1880-1890-lukujen kuluessa. Masuunin toiminta päättyi 1891 ja sahan seuraavana vuonna. Lopullisesti teollinen toiminta Leineperissä päättyi vuonna 1902. Ruukki jatkoi toimintaansa pääasiassa maataloustilana.

Pienimuotoista teollista toimintaa alueella kuitenkin jatkettiin myös 1900-luvulla. 1910-40-luvuilla Leineperissä toimivat lyhyen aikaa niin Puutarha- ja emäntäkoulu kuin juustomeijerikin. Leineperiin valmistui 1920-luvulla vielä sepänpaja, jonka toiminta päättyi kuitenkin 1960-luvun alussa. Myös sahaustoiminta loppui ja vesitornina toiminut masuuni poistettiin käytöstä 1960-luvun aikana lopullisesti. Vuonna 1977 Antti Ahlströmin perillisten omistuksessa ollut Leineperin Maatalousyhtymä myi Leineperin keskeiset teollisuusrakennukset Eero Tupalalle, entiselle tilanhoitajalle. Tila on yhä suvulla, mutta Kullaan kunta osti osan ruukkialueesta 1987. 

 

Leineperin ruukkialuetta on kunnostettu ja kehitetty matkailutoimintaan 1980-luvun lopulta lähtien. Infopisteeltä saa tietoa ruukin palveluista ja esillä on myös tietoa ruukin historiasta. Oma kokonaisuutensa on ruukkialueen suuri pienoismalli, joka kuvaa aluetta 1800-luvun alussa. Tätä pääsee aukioloaikoina tutkimaan ilmaiseksi. 

Alueelta löytyy myös käsityöläisten puoteja, sisustuspuoteja, kahvila-ravintola, mylly, pieni sepän kotimuseo, sepän paja, painonnostaja Kaarlo Kangasniemen syntymäkoti museoituna jne. Alueella järjestetään myös monenlaisia tapahtumia. 

Autoillessa huomaa aina, kun on lähestymässä vanhaa ruukkialuetta, kun rakennuksissa alkaa näkyä slagikiveä. Masuunin reaktiossa kuonaksi jäänyttä slagia on myös valettu tiiliksi. Nämä auringonvalossa hienosti säkenöivät tummat kivet rakennuksissa näyttävät mielestäni todella hienoilta. Usein esim. makasiineja, kellareita tai jopa navettoja on rakennettu tästä slagikivestä. Leineperistäkin löytyy näitä rakennuksia. 

Kahvila-ravintola Savipakari ruukkialueella oli ainakin positiivinen kokemus. Rakennus on vanha ruukin leipomo ja sisällä on vielä nähtävissä myös hienot leivinuunit. 

Leineperin ruukista, siellä järjestettävistä tapahtumista ja aukioloista löytyy tietoa ruukin omilta sivuilta.