Sikses kiva paikka

Valentino (Clemente Ludovico Garavani ) on varmaan yksi maailman tunnetuimmista muotisuunnittelijoista.   85-vuotias italialaissuunnittelija on jo 1950-luvulta ollut alan huipulla. Hänen ansiostaan alalla puhutaan Valentinon punaisesta (Rosso Valentino), hän kun on tunnettu etenkin suunnittelemistaan punaisista iltapuvuista. Valentinon vaatteita ovat käyttäneet monet filmitähdet, kuninkaalliset ja muut viihdemaailman silmäätekevät. Virallisesti suunnittelija jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten esitellessään viimeisen kokoelmansa, joka oli väriltään kuitenkin kokonaan valkoinen. Norsunluunvärinen Capri-silkkipuku, jossa on käsin maalatut korallikuvioinnit. Puku on vuodelta 1968. Iltapuku vuodelta 1967, lurexia ja silkkiä, kauttaaltaan kohokirjailtu kangas, helmiä ja paljetteja. Tampereella sijaitsevassa Museo Milavidassa on ollut kesän ajan esillä näyttely Fantastica! – Valentinon pukuja yksityiskokoelmista. Esille on saatu Valentinon luomuksia yksityisko...

Vielä viikon ajan on Ateneumissa esillä kansallisarkkitehtimme Alvar Aallon näyttely. Me kävimme siellä jo kuukausi sitten, mutten ole asiasta vielä täällä raportoinut. Koko kesän ajan näyttelykäynti oli mielessä, sillä tuntui, että näyttely on tällaisille ”funkisfaneille” aika must. Näyttelyn kierrettyäni en ole ihan varma, mitä siltä olisin odottanut. Ehkä se oli kesänäyttelynä tarkoitettu myös Suomessa vieraileville turisteille, ehkä se oli tarkoitettu muille kuin meille, jotka olemme vuosien aikana käyneet niin Paimiot, Jyväskylät, Seinäjoet, Sunilat, Kauttuat, Muuratsalot, Säynätsalot, Muuramet kuin Noormarkutkin. Eikä näyttelyssä mitään vikaa suinkaan ollut. Ei ehkä vain mitään uutta minulle. Ateneumin näyttely Alvar Aalto – Taide ja moderni muoto tuo esille paitsi arkkitehdin tuotantoa ja teknistä kokeilunhalua, myös aikakauden modernia taidetta muutenkin. Näyttelyssä esitellään suunnitelmia, niiden pienoismalleja, valokuvia rakennuksista tai asuinalueista. Mutta ...

Kun ryhdyn suunnittelemaan jotakin matkaa (yleensä matkamme eivät siis ole vain yhteen kaupunkiin, vaan ajelemme laajemmalla alueella), aika pian tutkiskelen sen alueen mahdolliset maailmanperintökohteet. Koska niitäkin voi bongata, vaikkei se tietenkään ole mikään itsetarkoitus. Mutta Unescon luetteloon valitseminen kertoo aina jotain paikan ainutlaatuisuudesta tai toisaalta tyypillisyydestä sille alueelle. Harvemmin kohteet ovat pettäneet. Koitin laskea ne Unesco-kohteet, joissa vuosien aikana olen käynyt. Pääsin lukuun 58 - ja pitää muistaa, että olen matkustanut pääasiassa Euroopassa. No viimeisellä Saksan matkallakin niitä tosiaan tuli. Yksi varmaan vähemmän tunnetuista Saksan nähtävyyksistä on Brühlin kaupungissa sijaitsevat kaksi linnaa. Tai oikeastaan linna ja metsästysmaja. Kun juniori vietti aikaansa Kölnin pelimessuilla, ajelimme me hetkeksi kaupungin ulkopuolelle. Parisenkymmentä kilometriä Kölnistä etelään sijaitsee Brühlin pikkukaupunki. Sinne meidät houkutteli juur...

Niin, mitä me siellä Kölnissä sitten muuta teimme? Niiden pelimessujen lisäksi. No, kävelimme Reinin rannoilla, ihailimme täyteen rakkauslukoilla täytettyä rautatiesiltaa, nautimme Kölschiä, katselimme ihmisiä, seurasimme rahti- ja huvialusliikennettä Reinillä ja pakenimme hetkeksi ihmispaljoutta tuomiokirkkoon. Kölnin keskusta on sopivan kokoinen, vaikka itse kaupunki onkin miljoonakaupunki, Saksan neljänneksi suurin kaupunki. Se on kuitenkin helposti hallittavissa kävellenkin ja ainakin nyt oli ihan sujuvaa ajella myös autolla. Kuten niin monet muutkin kaupungit, myös Köln koki sodan aikana suuren tuhon. Joten se kannattaa muistaa, kun kulkee esimerkiksi vanhassa kaupungissa. Itse kaupunki toki on vanha, yksi maan vanhimmista. Keskeisin nähtävyys ja maamerkki on Kölnin kuuluisa kaksitorninen tuomiokirkko, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteista. Kirkossa kiertelimme jo pari vuotta sitten, mutta nyt oli pakko käydä uudelleen.   Nämä keskieurooppalaiset...

Köln on kaupunki, jossa tavoistani poiketen en ole käynyt yhdessäkään museossa. En edes siinä suklaamuseossa. Olen käynyt kaupungissa kaksi kertaa, molemmilla kerroilla viettänyt siellä kaksi päivää. Enkä siltikään ole käynyt museoissa. Syynä vierailuuni Kölnissä on molemmilla kerroilla ollut messut, ja nekin vielä itselleni vähän vieraammasta aiheesta. Viimeksi olimme kaupungissa kaksi vuotta sitten osana autolomaamme, nyt lensimme Düsseldorfiin pitkäksi viikonlopuksi ja kuljimme vuokra-autolla Ruhrin alueella. Molemmilla kerroilla mukanamme on ollut kuopuksemme. Hän harrastaa erilaisia konsolipelejä ja on halunnut osallistua maailman suurimmille alan messuille, jotka järjestetään vuosittain Kölnissä. Kahden vuoden takaisia tunnelmia voit lukea täältä (mukana on myös video messuilta). Gamescom-messut ovat todella suuret. Siis todella. Tänä vuonna messut avasi liittokansleri Angela Merkel ja messut löivät kaikki ennätyksensä. Messut järjestetään aina elokuussa ja ne ovat yleis...

Sitä voisi helposti ajatella, että Unescon maailmanperintöluetteloon valitut kohteet olisivat aina jotenkin komeita ja kauniita. No, toki ymmärrän, että kriteerinä ovat olleet ihan muut seikat. Ruhrin alueella kun oltiin, niin totta kai hiilikaivos kuvastaa alueen kulttuuriperintöä mitä parhaiten. Essenin kaupungissa sijaitseva Zollvereinin hiilikaivosalue valittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 2001. Yksi kriteereistä on ollut mm. 1920-luvulla rakennetut kaivostoimintaan liittyvät Bauhaus-arkkitehtien suunnittelemat rakennukset. Zollvereinin kivihiilikaivos toimi yli sadan vuoden ajan vuosina 1851-1986. Aikanaan se oli Euroopan suurin kaivos ja vuonna 1937 kaivoksessa työskenteli jopa lähes 7000 työntekijää. Alue siis todella oli museon arvoinen. Entiseltä kaivosalueelta löytyy nykyään vierailukeskus, Ruhrin alueen museo, taide- ja designäyttelyitä, ravintoloita, tapahtumapaikkoja jne. Meidän vieraillessa alueella, oli siellä menossa jonkinlainen lä...