Vuoden viimeinen kulttuuriajelu - 70 täyteen

Harvinainen arkivapaapäivä samaan aikaan minulla ja miehellä. Minä voitin. Kulttuuriajelulle siis. Keli oli kyllä yksi vuoden tylsimmistä, tosin onneksi se kaikki, mitä pimeässä päivässä taivaalta alas tuli, oli kuitenkin vettä. Aamu (aamupäivä) aloitettiin kuitenkin tuhdilla amerikkalaisella aamupalalla. Paikallisessa cupcake-kuppilassa oli tämän jouluviikon ajan aamupäivällä tarjolla  Pink Vanilla Desserts' American Breakfast Brunch. Hyvää oli, mutta myös niin reilu annos, että aika paljon jäi syömättä.

 

 

Ensimmäinen kohde oli Turun tuomiokirkon lähellä Åbo Akademin korttelissa sijaitseva museo Ett hem. Museo on pääasiassa avoinna ainoastaan kesäaikana, mutta joulukuussa tämä kotimuseo on puettu jouluasuun ja on avoinna 12-15 välisenä aikana. Ett hem on Hélène ja Alfred Jacobssonin koti, jonka pariskunta lahjoitti Åbo Akademin säätiölle. Museo avattiin jo 1930-luvulla, tosin silloin Hämeenkadulla, joka oli pariskunnan koti. Myöhemmin museo on siirretty tähän vanhaan puutaloon Piispankadulle. Pieni, viehättävä kotimuseo, jossa on todella hienot taidekokoelmat. Seiniltä löytyi Ekmania, Liljelundia, Edelfeltiä, Schjerfbeckiä, Westerholmia, Munsterhjelmia, Gallen-Kallelaa...

Jouluksi alkuperäisin vanhoin kalustein ja koristeellisin tekstiilein sisustettu museo oli saanut joulukuusen lisäksi pöydille joulukukkia, tee- ja ruokakalustoja, joulukortteja jne. Viehättävä pieni museo, josta varmaan moni turkulainenkaan ei tiedä mitään. Sisäkuvat jäivät ottamatta, sillä valokuvaaminen oli museossa kielletty.

Kaatosateessa tuomiokirkkoon, jonne kulki jatkuva virta väkeä. Olo oli "kuin ulkomailla". Kirkon vahtimestarikin oli ihan helisemässä, kun hänen olisi pitänyt ehtiä laskuriin saada kaikki ovesta sisääntulevat. Kertoi, että tapaninpäivänä kirkossa oli käynyt yli 2000 vierailijaa. Siellä me sitten jonotimme katsomaan seimeä. Mutta kyllä kannatti. Kirkon etuosassa olevassa Agricola-kappelissa on italialaisen taiteilija Francesco Artesen rakentama seimikuvaelma. Itse seimi on vain osa rakennelmaa. Kyseessä on kokonainen kaupunki ihmisineen ja eläimineen. Vajaat viisi minuuttia kestävä "esitys" näyttää kylän niin päivänvalossa kuin yövalaistuksessa. Figuurit eivät kuitenkaan liiku. Selvästi seimi ainakin on kiinnostanut turkulaisten lisäksi meitä "turisteja", se on on esillä vielä loppiaiseen saakka.

 

Muutenkin Turun tuomiokirkko on aina yhtä vaikuttava. Ensimmäistä kertaa kiipesimme myös ylös tuomiokirkkomuseoon, jossa kirkkorakennuksen vaiheiden lisäksi esiteltiin  joitaikin vanhoja kirkkotekstiilejä, veistoksia ja muita kirkollisia esineitä.

Ajelumme varsinainen tarkoitus oli ehtiä Saloon. Veturitallin taidemuseossa on nimittäin 5.1. saakka esillä näyttely Ilkka Lammi ja menneisyyden kaiku. Ilkka Lammin taide on vaikuttanut ennenkin. Viimeksi kävin Vaasassa Tikanojan taidekodissa edelliskesänä. Silloin esillä oli Lammin naiskuvia. Nyt näyttely oli monipuolinen, mukana oli myös muutamia "kultakauden" taiteilijoita, jotka olivat Ilkka Lammin esikuvia tai joita hän tutki omilla maalauksillaan. Veturitalli on taidemusotiloina yksi mukavimmista. Näyttelyt ovat sopivan kokoisia ja kunkin "veturipilttuun" muoto on sellainen, että ainakin minä tykkään niistä. Huoneita kun ei kuljeta vain läpi, vaan tullaan samaa kautta takaisin. Teokset tulee väkisinkin katsottua läheltä ja kauempaa, paremmin tutkiskellen. Ja erityishuomion annan kyllä tämän näyttelyn teksteille. Harvassa näyttelyssä on onnistuttu samaan. Tarpeeksi suurta tekstiä ja tarpeeksi vähän. Video antoi sitten lisätietoa Lammin elämästä ja taiteesta.

Kyllä kulttuuriajelu vaan kannatti, vaikka näkökenttä siinä auton etupenkillä olikin koko lähes koko päivän tämän näköinen.

Niin, ja tuli listaan vielä museoitakin. Ett hem, tuomiokirkkomuseo ja Veturitalli, eli 67.-69. museot tälle vuodelle. Ja jos tähän nyt lisätään vielä se, että olen yhdessä museossa itse töissä, jota en vielä ole laskenut. Niin eiköhän niitä sitten tullut 70 museovierailua vuodelle 2013.