Sikses kiva paikka

Uudessakaupungissa todellakin on hienot kirkot. Entisessä Pyhämaan kunnassa olivat nuo aikaisemmissa teksteissäni esitellyt kirkot, joista uhrikirkko on valtakunnallisestikin todella merkittävä. Myös nykyisin Uuteenkaupunkiin kuuluvassa Kalannissa sijaitsee kirkko, joka on maanlaajuisesti merkittävä. Tämä Pyhälle Olaville omistettu keskiaikainen kivikirkko on tunnettu mm. Suomen tiettävästi ensimmäisestä signeerauksesta.  Kalannin keskiaikainen kirkko 1890-luvulla. Kuvat on ottanut Fredrik Aalto ja ne ovat Uudenkaupungin museon kokoelmista. Kirkko on siis keskiaikainen, siinä on runkohuone, pohjoispuolella oleva sakaristo, eteläpuolella asehuone ja länsipuolella torni. Kirko on rakennettu 1430-1440 –luvuilla. Sen yksi erikoisuus on oviaukossa oleva, alkuperäiseksi todettu oven hirsinen sulkupuomi. Juuri tästä puusta otetusta näytteestä tehdyn ajoituksen perusteella oletetaan kirkon rakennusajan olevan tuo. Sisältä kirkko on kolmilaivainen. Run...

Uhrikirkon vieressä on sitten se Pyhämaan uusi kirkko. Se ei tietenkään vedä mitenkään vertoja upealle uhrikirkolle, mutta muutaman viehättävän yksityiskohdan sieltäkin voisi nostaa esille. Kirkko valmistui 1804. Nykyään sen torni näyttää kuitenkin erilaiselta kuin silloin. Sadan vuoden iässä kirkkoon haluttiin ajanmukainen tornhuippu ja niinpä se sitten tehtiin. Täytyy sanoa, että se näyttää kyllä vähän liian mahtipontiselta matalaan ja pieneen kirkkoon. Kirkossa on noin 400 istumapaikkaa. Näissä vanhoissa valokuvissa näkyy, millainen Pyhämaan kirkonmäki oli aivan 1800-luvun lopussa. Torni on näissä kuvissa vielä alkuperäisen mukainen. Kuvat on saatu Uudenkaupungin museosta ja ne on aikanaan ottanut Fredrik Aalto. Paikallisesti mielenkiintoisia yksityiskohtia kirkossa ovat sen alttaritaulu ja urut. Pyhämaan kirkossa on yhä käytössä uusikaupunkilaisen Zachariassenin urkutehtaan urut vuodelta 1877. Tanskalainen Jens Zachariassen on 1860-luvun alussa tullut Uuteenkaupun...

Kun on pienestä pitäen kiertänyt kirkoissa - ihan turistina - on tähän ikään mennessä ehtinyt näkemään ja kokemaan monenlaisia kirkkoja. On koettu suuria ja mahtavia katedraaleja kuten Amiensin, Orleansin, Milanon katderaalit, Iisakin kirkko, Pariisin Notre Dame... Mieleen on jäänyt myös pieniä ja viehättäviä kirkkoja kuten vaikka Pyhtään, Sipoon, Lützenin, Untamalan tai Tyrvään Pyhän Olavin kirkot. Tietyllä tavalla olen aina pitänyt tuota Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa erityisen hienona. Siellä tuli vierailtua jo ennen surullista tuhopolttoa. Kirkko sijaitsee harvinaisen kauniilla paikalla. Nyt korjattuna siinä on jotain todella ihmeellistä. Ne Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalaukset keskiaikaisessa kirkossa tekevät siitä todella ainutlaatuisen. Mutta yksi kirkko on kuitenkin ylitse muiden. Ja se kirkko sijaitsee vielä omassa kotikaupungissani. Pyhämaan kirkonkylässä - eli Pyhämaan luodolla - sijaitsee vierekkäin kaksi kirkkoa. Kirkkoja ympäröi kaunis saarist...

Helsingissä sattui lauantaina olemaan vuosittaiset sambakarnevaalit. Aamulla Senaatintorin ohi kulkiessamme huomasimme karnevaalivaunujen ennakkovalmistelut. Samalla selvisi sambakulkueen aikataulu. Ajoitimme päivän ohjelman siten, että saatoimme seurata kulkuetta. Seurasimmekin runsaan tunnin kulkuetta, kävimme välillä syömässä ja näimme silti vielä sen jälkeen kulkueen loppupään. Siinä oli siis todella paljon osallistujia.  Olivat muuten aika hienoja. Toki aurinkoinen hellesää vaikutti tunnelmaan. Kovinkaan usein kesäkuun alussa Helsingissä ei varmaankaan ole näin sambakarnevaaliin sopivaa keliä. Mutta nyt oli. Lennokasta, vauhdikasta, värikästä, äänekästä, rytmikästä menoa. Melkein kuin olisi ollut ulkomailla... 

 Kesän aloitusajelu - no, niitä voi tehdä monta - tehtiin viikonloppuna perinteisesti Helsinkiin. Ohjelmaakaan ei kesällä tarvitse juurikaan olla, sillä siellä on aina katsottavaa, pelkästään jo ihmisten katsomista. Täältä mailta kun lähtee. Ei siinä, että kyllähän minä ohjelmaa keksin. Niistä sitten myöhemmin. Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin. Nuoriso ilmoitti, ettei lähde hotellihuoneesta ennen lauantaiaamua, joten saimme kävellä illan ihan rauhassa pitkin kesäisen helsingin katuja. Kauppatorilla oli taas - kuukauden ensimmäinen perjantai kun oli - katseltavaa. Shoppailua kun en harrasta, niin pelkästään kauniiden näyteikkunoiden katseleminekin tuo hyvää mieltä. Muutamia välähdyksiä katukuvasta.   Tällä matkalla tutustuttiin myös Design-museon uutteen perusnäyttelyyn, Päivälehden museon Harald-näyttelyyn ja Amos Andersonin Metsä ja Art Deco -näyttelyihin. Museohaaste 17-19/2013.

Olen ensimmäistä kertaa käynyt suunnistusmetsässä noin 35 vuotta sitten. Silloin odottelin äitiä metsästä ja joku siinä lähtöpaikalla houkutteli minutkin metsään. Opin aika pian kartanluvun ja huomasin, että se olikin laji, joka voisi kiinnostaa. Urheilija en todellakaan ole koskaan ollut, eli pelkästään kuntoilu- ja virkistäytymiskeinona tämä laji on aina pysynyt. Välillä oli pidempi tauko, mutta kun omat lapset tulivat "Hippoikään", palasi omakin innostus lajiin taas. Rastien etsiminen on niin mielenkiintoista ja haasteellista, että metsäliikunta tulee kuin varkain siinä samalla. Laji on myös siitä mukava, että sen harrastajat ovat rentoa ja mukavaa väkeä. Kukaan ei ole metsässä katsomassa, mitä on päällä - tekstiiliurheilua tämä ei todellakaan ole.  Kotiseurani Vakka-Rasti järjestää joka tiistai kaikille avoimet kuntorastit jossain alueen metsässä. Tarkemmat tiedot löytyvät seuran nettisivuilta. Suunnistuskengät ovat kyllä aika oleellinen varuste, pienillä nap...

 Ei vaan voi lopettaa tätä hienon kelin ihmettelemistä. Sunnuntaiaamu ja jo ennen kymmentä mittari näyttää +25. Pienenkin pyöräilylenkin jälkeen olo on niin hikinen. Muistini on ehkä valikoiva, mutta viime kesänä ei ainakaan minun vapaapäivänäni ollut kertaakaan tällaista. Tällaisia tuli vastaan aamun pyöräilylenkillä. Parasta aikaa myös täällä kotona.