Borlängestä Filipstadiin, Ruotsi-roadtrip 5

Kopparberg.

Nämä meidän kesäajelut Ruotsissa kulkevat myös teitä ja poikkeavat paikkoihin, jotka eivät välttämättä ole minkään Visit Ruotsi -esitteen esittelemiä kohteita. Eli megaluokan turistirysiä saa näiltä reissuilta hakea, onneksi. Olen aiemminkin kehunut kirjaa Upplev Sverige, joka on jo monena kesänä ollut reittisuunnittelun tärkein apuväline. Tähän erittäin pienellä fontilla painettuun yli 570-sivuiseen oppaaseen on koottu alueittain mielenkiintoisia kohteita ja reittejä - juuri meidänlaisille reissaajille. 

Seuraavat matkapäivät olivat juuri sellaisia, että ehkä ns. normireissaaja ei olisi niistä saanut tyydytystä, mutta löysimme kuin löysimmekin näiltäkin reiteiltä katsottavaa, vaikka päivät olivatkin sateisia.

Olimme yöpyneet Borlängessä, koska suunnitelmani yöpyä puutalokaupunki Säterissä meni mönkään. Paria päivää ennen ottivat Säterin kaupunginhotellista yhteyttä, että voisimmeko perua yöpymisen, koska heille ei kolmeen vuorokauteen ollut muita varauksia, voisivat viettää sitten vapaata. No, ehkä se kuvastaa, etteivät kohteemme ole todellakaan turistikohteita. Pienellä tutkimisella löytyi sitten joku vapaa järkevä hotelli reitin varrelta ja se oli Borlängessä. Sattui vielä olemaan hotelliketju, johon minulla oli aiempien käyntien pisteitä sen verran, että yöpyminen on ilmainen. Borlängessä vain yövyimme, siitä ei siis kerrottavaa.

Torsångin kirkko 

Seuraavana päivänä ajelimme pikkuteitä ensin Torsångin kylään. Vesistöjen ympäröimänä täältä löytyi hieno keskiaikainen kirkko, Taalainmaan vanhin, valmistunut 1300-luvun alussa. Kirkossa oli muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia, yksi niistä ulkoseinässä oleva ihmishahmo, jonka toiset väittävät olevan Tor-jumala, toiset Pyhä Olavi. 

Sisäkaton tähtiholveissa on myös kuvattu melko erikoiset mieshahmot. Kirkon kellotapuli on erikoisen muotoinen, kuin yhteen liitetyt kädet. Tapulin väitetään olevan 1500-luvulta.

 

Skedvin näkkileipätehdas 

Sitten "keskellä ei mitään" oli ehkä hienoin tehdasmyymälä, missä olen ollut. Skedvin näkkileipäleipomo ja sen yhteydessä oleva lähiruokamyymälä ja ravintola. 

Paikkakunnalla oli leivottu vuosikymmeniä suosittua ohutta näkkileipää, kunnes leipomo lopetti vuonna 2013. Leipää oli leivottu loppuun saakka käsityönä ja paistettu puu-uuneissa. Syntyi joukkoliike leipomon pelastamiseksi, kerättiin joukkorahoitusta ja osakkaita ja viimein leipomon rahoittajaksi ilmaantui myös ABBA:n Benny Andersson. Hänen lapsuutensa lempileivän tarina oli lopussa ja hän oli halukas rahoittamaan leipomon jatkumista. Uusi yritys perustettiin, uunit uusittiin, kuitenkin yhä puu-uuneiksi ja avajaiset voitiin viettää jo vuonna 2014 ja ensimmäisen leivän valmisti Benny Andersson. 

Paikka oli kyllä tyylikäs ja hienosti sisustettu. Leivän leipomista voi seurata (meidän vieraillessa ei ollut paistopäivä), samoin näkkileivän pakkaamista, joka tietenkin tehdään käsin. Kaikessa sisustuksessa on käytetty tyylikkäitä teollisuushyllyjä, rautaa ja tietenkin niitä näkkileipiä!  

Pihalla oli useita kontteja, joissa oli sitten kaikenlaista myytävää astioista kahviin ja hatuista kukkasiin.

Säter

Käytiin kuitenkin Säterin pienessä puutalokaupungissa, vaikka kaupunginhotellin olivatkin sulkeneet. Hiljaista oli ja jäimme myös valtavan ukkoskuuron alle, joten oikeastaan ainoa paikka, jonka näimme oli kirkko, jossa kuivattelimme vaatteitamme kaatosateen jäljiltä. 

Smedjebacken

Meillä oli vähän sellainen periaate, että pysähdytään, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan. No, seuraavana pysähdyttiin Smedjebackenin rantaan. Ruotsissa on valtava määrä kanavia, jotka yhdistävät järviä ja jokia ja joiden johdosta on aikanaan kuljetettu niin rautaa kuin muitakin tuotteita maan eri osista mm. rannikolle. Itseäni ainakin hämmästytti, että tästä alkoi Strömsholin 110 km pitkä kanava, joka yhdistää Mälaren-järven ja Barken-järven. Eli mereltä Mälarenia kautta voi päästä näinkin Keski-Ruotsiin.

Ludvika

Seuraava "käydään nyt katsomassa mikä tuon kyltin takaa löytyy" -paikka tuli vastaan Ludvikasta. Ludvika Gammelgård ja Gruvmuseum oli ulkoilmamuseoalue, jossa saattoi vapaasti kierrellä eri rakennuksissa. 

Gruvmuseum oli nimensä mukaan sitten kaivosmuseo. Alueella on useita kaivostoimintaan liittyviä rakennuksia, niiden ovet eivät tällä kerralla ollet avoinna.

Kopparberg

Sanasta Kopparberg taitaa monella tulla mieleen siideri tai olut. Ja kyllä, tien vierestä löytyi Kopparbergin panimo, joka on aloittanut toimintansa jo vuonna 1882.

Mutta Kobbarberg on myös paikkakunta tai taajama ja sen historiaan liittyvät myös suomalaiset. Nimihän tarkoittaa kuparivuorta, ja se viittaa alueen pitkään kaivostoiminnan historiaan,  alueelta louhittiin kuparia, rautaa ja myöhemmin hopeaakin. Alueen löysivät suomalaiset, ne "metsäsuomalaiset", jotka olivat muuttaneet näihin osiin Suomea töihin kaivoksille Ruotsin kruunun houkuttelemina. 

Kopparbergin taajamassa on kaksi erityisen hienoa puurakennusta, kirkko ja käräjätalo. Punainen paanuverhoiltu kirkko on alkuaan jo 1600-luvulta, mutta sitä on uudistettu 1800-luvulla. Kirkon sisältä kuului urkumusiikkia, mutta harmiksi mikään ovi ei ollut avoinna.

Paanuverhoiltu on myös käräjätalo kylän keskustassa. Myös tämän rakennuksen juuret ovat jo 1600-luvulla, mutta nykyisen ulkomuotonsa se on saanut pääasiassa 1800-luvulla. Hienoja rakennuksia!

Filipstad 

Yöksi saavuttiin pieneen Filipstadin kaupunkiin. Tämänkin pikkukaupungin historiaan liittyy vahvasti teollisuus ja rauta. Paikkakunta sijaitsee vesireittien varrella ja kaupungin satamasta oli jo varhain rautatieyhteys Vänernille ja sitä kautta eteenpäin. 

Paikkakunnalla tuodaan vahvasti esille muutaman "oman pojan" historiaa. Runoilija ja kirjailija Nils Ferlin oli Filipstadista kotoisin ja on saanut oman patsaan istumaan kaupungin puistonpenkille. 

Toinen paikkakunnan suuri mies on myös haudattu kaupungin hautausmaalle. John Ericsson syntyi 1803 Filipstadissa, hän oli ruotsalainen insinööri ja keksijä, jonka merkittävin keksintö oli laivapotkuri. Hän vaikutti myöhemmin Englannissa ja etenkin Yhdysvalloissa, jossa hän suunnitteli mm. USS Monitor -nimisen panssarilaivan, joka taisteli menestyksekkäästi Yhdysvaltain sisällissodassa. Hän kuoli USA:ssa 1889, mutta hänet tuotiin juhlallisesti Ruotsiin ja haudattiin Filipstadin hautausmaalle rakennettuun hautakappeliin. 

Kaupunki oli hiljainen ja rauhallinen, mutta kun keskustan pääkadulla vierekkäin olevat kaksi tehtaanmyymälää avautuivat aamupäivällä, ilmestyi niitä ihmisiä ihmeellisesti jostain. Tällä paikkakunnalla valmistetaan... yllätys yllätys, näkkileipää! Vuonna 1919 perustettu Wasa Bröd muutti vuonna 1939 Filipstadiin ja yhä vielä tehtaat ovat paikkakunnalla. Sama yritys valmistaa myös Barilla-tuotemerkin pastoja ja spagetteja. Näitä kaikkea myydään myös tehtaanmyymälässä.

Toinen tehtaanmyymälä taas myy aiemmin samalle tehtaalle kuuluneen tuotemerkin OLW:n tuotteita, erilaisia snäcksejä, perunalastuja ym. Suosittu näytti sekin kauppa olevan.

 

Vaikkakin pieni ja rauhallinen, oli tässäkin kaupungissa kauniita puutaloja, siistejä puistoja ja komeita kukkaistutuksia, joita ihastella. Ja tämän alueen hautausmailla saa myös ihastella näitä hienoja rautaristejä.

Tämän kirjoituksen kohteet kartalla. Muistathan, että kaikki tämän blogin kivat kohteet löytyvät myös kartalta, jonka kohteita klikkaamalla pääset kirjoitukseen.

Edellinen kesän 2025 Ruotsi-ajelun kirjoitus esitteli mm. Taalainmaanhevosia.

Seuraa blogia myös Facebookissa.