Wienin kahvilakulttuuri - maailmanperintöä kahvikupin ääressä

Wienin historiallinen keskusta on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Mutta aineettoman kulttuuriperinnön listalla on myös Wienin keskustaan olennaisesti liittyvä asia, kaupungin kahvilakulttuuri. Se on itse asiassa asia, jonka itsekin jollekin kysyjälle vastasin olleen ehkä hienointa meidän Wienissä viettämällämme viikolla. Nähtävyyksiä, mutta silti osa tavallisten wieniläisten elämää.

Wienin kahvilakulttuuri valittiin tähän Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listaan vuonna 2011. Kaupungin kahvilat ovat jo vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen ajan olleet kokoontumispaikkoja niin taiteilijoille, kirjailijoille, aikansa ajattelijoille ja ihan matti meikäläisille. Kahvilakulttuuriin tässä kaupungissa kuuluu mm. se, että voit istua kahvilassa tunteja juoden vain yhden kupin kahvia. Wienin kahviloissa on usein korkeat katot, joista riippuvat suuret kristallikruunut, lattialta löytyvät pienet marmoripäälysteiset pöydät ja wieniläistuolit. Valkopaitaiset miestarjoilijat palvelevat sinua ja jostain nurkasta löytyy varmasti piano, kakkutiski ja se teline, jossa ovat ne kymmenet tuoreet sanomalehdet luettavaksi. 

Kaikki tuntevat Sacher-kakun, sen kuuluisan suklaakakun kermavaahdolla. Yksi tunnetuimmista ja jonotetuimmista kahviloista sijaitsee Sacher-hotellin yhteydessä, jossa kuuluu sitten sitä kakkuakin syödä. Tällä matkalla jätimme Sacherin väliin, mutta monessa muussa kahvilassa nautimme juuri siitä, mistä matkailussa on kyse.

Jos Sacherin tapaus kiinnostaa, on Kaukokaipuu-matkablogi juuri kirjoittanut siitä mielenkiintoisen postauksen.  

Cafe Central

Yhden kahvilan oven takana tuntui olevan aina jonoa, mutta yhtenä iltana jaksoimme mekin jonottaa. Kyse on ehkä kaupungin kaikkein tunnetuimmasta kahvilasta, Cafe Centralista. Kahvilan historia on pitkä, se perustettiin jo vuonna 1876. 1900-luvun alussa tästä kahvilasta tuli keskeinen älymystön kokoontumispaikka. Täällä ovat istuneet mm. Sigmund Freud ja Leon Trotski, tosin myös Stalin ja Hitlerkin. Kahvila oli välillä suljettukin, mutta avautui uudelleen 1970-luvulla. 

Kahvien ja kakunpalojen hinnat ovat kohtuullisia näissä hienoimmissakin kahviloissa. Laskua maksettaessa niihin tosin lisätään yleensä noin 10% palvelumaksu tai tippi. 

 

Cafe Ritter

Tämän kahvilan historia alkaa, kuten kahvikupin tekstistäkin selviää, vuodesta 1867. Kyse on siis yksi kaupungin perinteikkäimmistä kahviloista. Nykyisellä paikallaan kauppa- ja kävelykatu Mariahilfer Strassella kahvila on sijainnut jo vuodesta 1887 asti. 

Kuten yleensä, tarjoilijat huolehtivat niin tilauksista, tarjoiluista kuin rahastuksistakin. Kahvi tuodaan aina pienellä metallitarjottimella vesilasin kanssa ja koska tämä oli meidän matkan ensimmäinen kahvilakäynti, pitihän ne Sacherit tilata. Tässä kahvilassa muuten kelpasi ainoastaan käteinen.

L. Heiner

Jotkut Wienin konditorioista (yleensä myös kahvila yhteydessä) kantavat arvonimeä: K & K Hofzuckerbäcer. Se on arvonimi, joka myönnettiin Itävalta-Unkarin keisarikunnan aikana konditorioille, jotka toimittivat makeisia ja leivonnaisia keisarilliselle hoville. Tämä arvonimi oli merkki korkeasta laadusta ja arvostuksesta. Yksi tämän arvonimen konditorioista ja kahviloista löytyy läheltä Pyhän Tapanin tuomiokirkkoa. 

L. Heinerin konditoria perustettiin vuonna 1840 ja se sai arvonimen keisari Franz Joseph I:ltä. Heiner tunnetaan erityisesti Kardinalschnitte-leivonnaisestaan, joka kehitettiin vuonna 1933. Konditoria toimii edelleen perheomistuksessa.

 

Cafe Kunsthistorisches Museum

 

Ehkä Wienin hienoimmat kahvilan puitteet löytyvät Wienin taidehistoriallisesta museosta. Valtavan, 60 metrin korkeuteen kohoavan kahdeksankulmaisen kupolin alla sijaitsee museon kahvila-ravintola.

 

Cafe Hawelka

Edellisistä kahviloista hieman poikkeava, mutta yhtä lailla historiallinen, on Cafe Leopold Hawelka. Leopold ja Josefine Hawelka avasivat kahvilan keväällä 1939. Toisen maailmansodan aikana kahvila jouduttiin sulkemaan, mutta se avattiin uudelleen syyskuussa 1945. 1950-luvun lopulta lähtien Hawelka nousi Wienin taiteilija- ja kirjailijapiirien suosikkipaikaksi. 

 

Pariskunta keksi, että asiakkaiden järjestämiä kulttuuritilaisuuksia mainostavat julisteet voidaan laittaa esille kahvilan seinille. Pikku hiljaa myös muut ravintolat seurasivat tätä. Yhä vielä kahvilan seinillä on näyttelyiden ja konserttien mainosjulisteita. Kahvila on yhä saman suvun omistuksessa. Tämä oli kiva paikka!

Mitä muuta Wienissä voi syödä?

 

Ei tule tässä blogissa viini- eikä ravintolasuosituksia. Mutta tosiasia on se, että lähes jokaisessa tavallisessa ravintolassa tarjotaan wieninleikettä - wiener schnitzeliä. Täytyy myöntää, että kyllä oli myös hyvää ja oli myös kokoa. Leikkeen valmistaminen ja tarjoileminen vakiintui 1800-luvun lopulla paikallisen yläluokan ruokalajiksi. Näin ohuen ohuesta leivitetystä vasikanleikkeestä tuli pikku hiljaa Wienin "kansallisruokaa" ja nimikin vakiintui. 

Figlmüller on yksi Wienin tunnetuimmista ravintoloista, ja se on sitä erityisesti kuuluisan schnitzelin johdosta. Johann Figlmüller perusti vuonna 1905 ensimmäisen viinitupansa Wollzeile-kadulle. Ravintolan leike on saavuttanut mainetta ja ravintolan seinältä löytyykin aiheesta useita lehtijuttuja, myös suomalaisten lehtien. Tämän ravintolan leikkeet valmistetaan poikkeuksellisesti ohuesta porsaanleikkeestä. Tyypillinen wieninleikkeen lisuke on kylmä perunasalaatti.  

Edellisessä postauksessa oltiin Wienin keskushautausmaalla. Ja seuraavassa luettelen vielä muutamia Wienin nähtävyyksiä.

Seuraa blogia myös Facebookissa.