Linköping ja yö museossa - Ruotsi-roadtrip (17)

Kuten olin vuonna 2015 kirjoittamaani postaukseen kommentoinut, tänne ehkä vielä palaamme. Niin palasimme ja vielä yöksi. Linköpingin ulkomuseoalue Gamla Linköping teki jo silloin vaikutuksen (postaus vuodelta 2015 täällä). Noin vuosi sitten bongasin jostain, että ulkomuseoalueella toimii myös hotelli ja tämä yöpymispaikka olikin koko kesän matkan ensimmäinen varaukseni. Enkä pettynyt. Tämä ei varmaan vieläkään ollut se viimeinen kerta tuossa museossa tai hotellissa. 

Eva-huoneen ikkuna avoinna. Tässä siis vietimme yön museossa.

Hilma Winblad -niminen hotelli sijaitsee ulkomuseoalueen kahdessa eri rakennuksessa. Kaikki huoneet ovat saaneet nimensä vahvoilta linköpingiläisiltä naisilta. Hotellihuoneet on sisustettu tyylikkäästi vähän kustavilaishenkisesti. Yöpymiseen kuuluvan aamiaisen voi nauttia ulkomuseoalueen Cafe Dahlbergissa. Ulkomuseoalueelle on aina vapaa pääsy, eikä sitä ole suljettu aidoin tai portein. Huoneeseen pääsi viestillä tulleella koodilla ja kaikki sujui loistavasti. Aamiaisen yhteydessä maksoimme sitten huoneemme.

Nautin ehkä eniten siitä tunnelmasta, kun hämärä laskeutui museoalueelle ja katulyhdyt syttyivät ja muutamia jalankulkijoita meidän asukkaiden lisäksi kuljeskeli rauhallisella nupukivikaduilla kurkkimassa pihoille ja ikkunoistakin sisälle. Sääli heitä, jotka eivät osaa nauttia vastaavasta!

Olin valinnut Eva-nimisen huoneen, joka sijaitsi "neiti Löfgrenin talossa". Eva Hanzén oli ollut aikanaan tyttökoulun opettajana ja nyt saanut nimensä tämän hotellin historiaan. 

Seuraavana aamuna ja päivänä kiertelimme jälleen kerran tätä museoaluetta. Tässä museossa on aika hyvin kaikki palaset oikeassa paikassa. Aikaisemmin olimme kiertäneet vain laajalla "kaupunkimaisella" alueella, nyt kävimme myös noin puolen kilometrin päässä sijaitsevalla maaseutumaisella museoalueella, josta löytyi mm. pienimuotoinen rautatiemuseo. 

 

Linköpingin tuomiokirkko

Poikkesimme vielä päivällä Linköpingin tuomiokirkkoon, joka oli edellisillä kerroilla jäänyt bongaamatta. Kirkkoa korjattiin nyt ja ainakin torniosa oli kokonaan peitettynä. Kirkon vaiheet alkavat kai jo 1100-luvulta, mutta vanhimmat nykyisen kirkkorakennuksen osat lienevät 1230-luvulta. Kirkko valmistui 1500-luvulla ja nyt korjauksessa ollut korkea torni oli rakennettu 1880-luvulla. Kirkko on suuri, 110 metriä pitkä ja tuo tornikin yli sata metriä korkea.

Kirkossa oli hienosti yhdistetty vanhaa ja uutta kirkkotaidetta. Uudemmasta esimerkkinä Elämän puu -teos, joka on kulta- ja hopeaseppä Carl-Gustav Janssonin työ vuodelta 1997.

 

Hieno oli myös taiteilija Charlotte Gyllenhammarin pronssiveistos pyhiinvaeltajien alttarilla, joka on vuodelta 2009. Vaikuttava teos valtavassa kirkkotilassa kuvaa nuorta munkkipukuun, sotilashousuihin ja lenkkareihin pukeutunutta miestä. 

Yksi hienoimmista kirkoissa olevista lasten leikkinurkkauksista, jonka muistan.

Poikkesimme myös pikaisesti aivan tuomiokirkon vieressä olevaan museoon, Linköpingin linna- ja tuomikirkkomuseoon, joka keskittyi esittelemään kaupungin keskiaikaa, jolloin rakennus oli piispanlinna. Myöhemmin rakennus on ollut maaherran käyttämä renessanssipalatsi. Ruuhkaa ei ollut tässäkään museossa.

Edellisessä Ruotsi-ajelun postauksessa käytiin Eksjön puutalokaupungissa. Ruotsi-roadtripin viimeinen kirjoitus käsittelee mm. Tullgarnin linnaa.

Seuraa blogia myös Facebookissa.