Jokivarsilla ja Jokioisilla*

Tässä kevään aikana on taas ajeltu pitkin ja poikin suomalaista maalaismaisemaa. Kauniimmiksi reiteiksi ovat kyllä valikoituneet erilaiset jokivarret. Tällaiselle meren rannalla aina asuneelle, ei oikein avaudu, miksi esim. Pulkkilanharjun tapaiset matkailureitit on valittu Suomen kauneimmiksi. Kauniitaha ne ovat, jos niitä dronekuvista katsoo, mutta kyllä itseäni ainakin hämmästyttää, mitä ihmeellistä siinä sieltä täältä puiden takaa siintävässä vedessä on. Tämä siis taustoitukseksi siihen, että miksi kumpuilevat peltomaisemat jokien varsilla viehättävät. Ne kun eivät itselleni ole ihan arkimaisemaa. Tällaisia jokivarsia on tänä keväänä ajeltu mm. Eurajoen, Kokemäenjoen, Loimijoen, Niinijoen, Paimiojoen, Aurajoen, Punkalaitumenjoen reunoilla. Tiet ovat vanhoja, niitä pitkin on kuljettu joissain tapauksissa jo keskiajalla, niiden varrella on asutusta ja tietenkin myös niitä vanhoja kyläkeskuksia kirkkoineen. Teistä on siis muodostunut tämän koronakevään suosikkiteitä. 

Ypäjän kirkon vaiheilla

Viimeksi ajeltiin tuolla Forssan seudulla, jolloin ajeltiin mm. Ypäjältä Jokioisiin Loimijoen vartta pitkin. Kaunis ja hyväkuntoinen tie autoilla tai miksei motoristeillekin. Ypäjä on tunnettu hevosistaan, jotka löytyvät myös kiertoliittymän keskeltä. Ja niitä laitumia, aitauksia, maneeseja, talleja ja muita riitti. Ypäjällä kierrettiin myös kirkko ja hyödynnettiin hautausmaan vessaa. Kirkko näytti kieltämättä vähän seurantalolta, johon on liitetty torni. Ja sen lisäksi kirkon sivuseinälle oli vielä rakennettu jotkut ulokkeet, jotka taisivat olla näyttelyvitriinejä. Olihan kirkko koristeellinen puuleikkauksineen ja moniruutuisine ikkunoineen. Tämä selkeästi jugend-vaikutteinen puukirkko on valmistunut vuonna 1902. Kirkon ovat suunnitelleet arkkitehdit Henrik Helin ja Aleksander Nyström.

Näillä autoreissulla pysähdymme tosiaan melkein aina kiertämään paikkakunnan kirkon ja hautausmaan. Lähes jokaisessa kirkossa on joku juttu, joka sävähdyttää tai kiinnostaa. Sellaisen vinkin antaisin seurakunnille, että kirkon ilmoitustaululta (lähes aina se kuitenkin on) löytyisi ihan muutamalla virkkeellä tieto siitä, milloin kirkko on rakennettu ja kuka sen on suunnitellut. Ja samat tiedot sankarihautausmaan muistomerkistä. Näitä tietoja ei löydä aina edes seurakunnan nettisivuilta. 

No, Ypäjällä oli vaikuttava mustakivinen sankarihautausmaan muistokivi, jonka on suunnitellut Verner Friström. Itse aina vertailen näillä hautausmailla myös sankarivainajien määrää ja tapaa, miten laatat tai nimet on hautausmaalle laitettu. Ehkä se on geeneissä, kun tiedän, että isoisäni, sotansa hänkin suorittanut, teki työkseen kiviliikkeessä myös näitä sankarihautojen kaiverruksia. Ypäjällä olikin paljon vainajia, jopa 168 miestä.  

Jokioisten kartano 

Nyt pitää antaa kyllä kehut Jokioisten kunnan nettisivuille. Harvalla tämän kokoisella kunnalla on sivut, joista heti löytyy tarvittavat tiedot. Ainakin itse löysin sivuilta hyvin tiedot nähtävyyksistä, muistokivistä ja muista nähtävyyksistä. Me siis kävimme tutustumassa Jokioisten kartanoalueeseen. Kyllä on koronaturvallista tällainen matkailu. Missään koko Jokioisten vierailun aikana emme nähneet toisia ihmisiä autojen ulkopuoella. No juu, Jokioisten hautausmaalla ehkä yhden. 

Jokioisilla sijaitsee siis kartano, jonka alueella ainakin vielä voi rauhassa kuljeskella. Sinne mennessä tuli kova vesisade, joten ennen kartanon puistokierrosta kuuntelimme nettisivuilta löytyneen aika hyvän kuunteluoppaan kartanon ja sen ympäristön historiasta. Kartanoalueella on nyt Luonnonvarakeskuksen maatalouden tutkimuslaitoksia.

Jokioisten kartano on perustettu jo 1560-luvulla ja sen nykyinen valkea päärakennus on 1790-luvulta. Aikanaan valmistuessaan kartano oli Suomen suurimpia rakennuksia, siinä oli 30 huonetta. Kartanon omistajina ovat olleet mm. Flemingit, Jägerhorn af Spurilat, Reuterholmit, von Willebrandit sekä Mannerheimit (marsalkan velipoika).

Aikanaan kartanoa on ympäröinyt englantilaistyylinen puisto ja laaja puistometsä. Metsään mekin kävelimme sateesta märkää polkua pitkin. Sieltä löytyi kartanon omistajan maaherra von Willebrandtin ja Vendla-vaimon hautamuistomerkki. Puistoa on pikkuhiljaa ennallistettu. 

Kartanon suuruuden aika alkoi 1750-luvulla, kun kapteeni Reinhold Johan Jägerhorn osti kartanon. Kartanon hallinnassa oli käytännössä koko Jokioisten silloinen alue. Vuodesta 1791 omistajaksi tuli maaherra ja kenraalimajuri Ernst Gustaf von Willebrand. Tämän jälkeen alkoi teollistuminen, kun von Willebrandt perusti mm. tiilitehtaan, sahan, panimon, viinanpolttimon, verkatehtaan jne. Myös maataloutta kehitettiin aktiivisesti. Willebrandtien jälkeen kartanon ovat omistaneet mm. Johan Mannerheim ja suuromistaja Alfred Kordelin. Hänen kuoltua kartano siirtyi Suomen valtiolle. Kartanon mailta lohkottiin lähes tuhat tilaa. Myöhemmin kartanossa toimi mm. karjanhoitokoulu.  Jokioisten kartanon alueella toimii nykyisin Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuslaitoksia. Ymmärtääkseni Senaatti-kiinteistöt on laittanut kartanon myyntilistalle. 

Omasta mielestäni kartanoalueen ehdottomasti hienoin rakennus on punamultainen hirsimakasiini kellotorneineen. Tapulimakasiini on 1700-luvulta ja tornin suuri kello on vuodelta 1811. Sisällä on lyöntikello, joka on valettu jo vuonna 1687.

Jokioisten kirkolla

Jokioisten kirkko sijaitsee lähellä kartanoaluetta. Paikalliset toteavat kirkon olevan "vanhimpia ympärivuotisessa käytössä olevia puukirkkoja Suomessa". Kirkon rakensi vuonna 1631 Johan Jesperinpoika Kruus. Nykyisen asuunsa kirkko uusittiin vuonna 1862. Kirkon edessä on  aika erikoinen kellotapuli kai samoilta ajoilta kirkon kanssa. Hautausmaalta löytyi myös Miina Sillanpään hauta. 

Myös Jokioisilla herätti huomiota se, miten paljon sankarivainajia oli, 218. Muistomerkin "Elämä jatkuu" on suunnitellut Armas Tirronen.

Jokioisille pääsee myös kesäaikana museorautateitä pitkin. Kapearaiteinen museorautatie kulkee Humppilan ja Jokioisten välillä kesäaikaan. Rautatie on osa vuonna 1898 liikenteelle avattua Jokioisten rautatietä, joka kuljetti tavaraa ja matkustajia Forssasta Humppilaan. Rautatie toimi vuoteen 1974 saakka. 

 

*Luotan paikkakunnan nettisivujen taivutusmuotoon, itse olisi kirjoittanut Jokioisissa. 

 

Blogia voit seurata myös Facebookissa, niin tiedät, missä ajellaan.