Sikses kiva paikka

Kuten blogia jo pidempään seuranneet tietävät, olemme vuosien, tai oikeastaan vuosikymmenten aikana kiertäneet tutustumassa monissa arkkitehti Alvar Aallon suunnitelemissa kohteissa. Helsingissä sijaitsevat Aaltojen kotitalo ja ateljee olivat jääneet kuitenkin väliin. Monta kertaa vierailu oli ollut mielessä, mutta kun se olisi vaatinut ennakkoilmoittautumista, jäi se vaan aina vaan väliin. No, tämän kevään aikana viimeistään olemme kaikki tottuneet siihen, että jos johonkin museoon tai näyttelyyn haluaa, pitää sinne varata paikka ennakkoon. Vihdoin siis saimme aikaiseksi nämäkin vierailut.  Huhtikuun lopussa vierailimme sekä Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevassa kotitalossa että ateljeessa. Tuolloin opastuksille otettiin vain viisi asiakasta, joten vierailu ja opastus oli suorastaan luksusta. Ihan normaaliaikoinakin tähän museoon siis pääsee vain oppaan johdolla ja ennakkovarauksella. Museota hallinnoi Alvar Aalto Säätiö. Lue ajankohtaiset tiedot vierailusta ja opastuksista täält...

Tässä kevään aikana on taas ajeltu pitkin ja poikin suomalaista maalaismaisemaa. Kauniimmiksi reiteiksi ovat kyllä valikoituneet erilaiset jokivarret. Tällaiselle meren rannalla aina asuneelle, ei oikein avaudu, miksi esim. Pulkkilanharjun tapaiset matkailureitit on valittu Suomen kauneimmiksi. Kauniitaha ne ovat, jos niitä dronekuvista katsoo, mutta kyllä itseäni ainakin hämmästyttää, mitä ihmeellistä siinä sieltä täältä puiden takaa siintävässä vedessä on. Tämä siis taustoitukseksi siihen, että miksi kumpuilevat peltomaisemat jokien varsilla viehättävät. Ne kun eivät itselleni ole ihan arkimaisemaa. Tällaisia jokivarsia on tänä keväänä ajeltu mm. Eurajoen, Kokemäenjoen, Loimijoen, Niinijoen, Paimiojoen, Aurajoen, Punkalaitumenjoen reunoilla. Tiet ovat vanhoja, niitä pitkin on kuljettu joissain tapauksissa jo keskiajalla, niiden varrella on asutusta ja tietenkin myös niitä vanhoja kyläkeskuksia kirkkoineen. Teistä on siis muodostunut tämän koronakevään suosikkiteitä.  Ypäjän kirko...