Sikses kiva paikka

Kuvataiteilija Samuli Heimosen maalaukset sykähdyttävät. Hänen näyttelynsä ovat olleet syy erilaisille kotimaanmatkoille vaikkapa Tampereelle, Tuusulaan, Saloon tai Kangasalle. Vuoden nuoren taiteilijan näyttelystä Tampereen taidemuseossa vuonna 2008 alkanut kiinnostus sai jatkoa jälleen tällä viikolla, kun kävin katsomassa hänen uusia maalauksia ja piirroksiaan Turussa Auran Galleriassa. Piirretyt siivet, akryyli ja öljy kankaalle, 2019. Safiiri ja Teräs, akryyli ja öljy kankaalle, 2019. Auran Galleriassa 17.11.2019 saakka esillä olevan gallerianäyttelyn nimi on Crypsis. Sana tarkoittaa eläimen kykyä piiloutua taustalla olevaan maisemaan ja välttää huomatuksi tuleminen. Tämä teema on näissä Heimosen uusimmissa maalauksissa. Ovathan taiteilijan sudet ja koirat ennenkin piiloutuneet maalauskankaalla milloin viidakkoon tai milloin mosaiikkilattialta näyttävään pintaan. Kuva ja idea, akryyli ja öljy kankalle, 2019. Viime keväänä Kangasala-talossa esillä olleessa näytte...

Tässäkin kaupungissa olimme pikaisesti käyneet joskus 1990-luvulla, mutta onneksi päätimme, että voisimme ajella sinne päiväreissulle seurueen nuoremman väen viettäessä aikaansa Kölnin pelimessuilla. Olipa se kaunis kaupunki. Trier sijaitsee Moselin varrella lähellä jo Luxembourgin rajaa. Lisää ristikkotaloja, niitä nyt tuntui riittävän vähän jokaisessa tuon alueen kaupungissa. Mutta sen lisäksi siellä on useita roomalaisaikaisia rakennuksia tai kohteita. Kyllä, Rooman valtakunnan aikaisia eli sieltä ajanlaskumme alun ajoilta.   Trierin kaupunki on siis vanha. Roomalaiset perustivat sen vähän ennen ajanlaskumme alkua. Siitä tuli läntisen Rooman valtakunnan yksi tärkeistä hallintokaupungeista ja se oli myös yksi Rooman valtakunnan suurimpia kaupunkeja ollen sitä 400-luvulle saakka.   Kaupungissa on jopa yhdeksän Unescon maailmanperintökohdeluetteloon valittua kohdetta, joista ehkä eniten valokuvatuin on ”Musta portti” eli Porta Nigra. Portista sanotaan, että...

  Jos on Saksassa Reinin jokilaakso kaunista, sitä on myös Moselin jokilaakso. Mosel saa alkunsa Ranskasta ja kiemurtelee Luxembourgin kautta Saksaan yhtyen lopulta Koblenzin kaupungin kohdalla Reiniin. Mosel todellakin kiemurtelee, etenkin sen alajuoksulla eli Saksan osuudessa ja se tekeekin siitä ja sen rannoista varsin kauniin ja idyllisen. Tällä alueella jokivartta ympäröivät laajat viiniviljelmät, jotka nousevat hyvinkin jyrkästi suoraan jokivarresta, tai sen rannalta kulkevan maantien vierestä. Ei voi kuin ihmetellä, miten se viinin sadonkorjuu näillä rinteillä onnistuu.   Ajelimme tällä alkusyksyn reissullamme Moselin rantoja ensin Trieristä kohti Bernkastel Kuesia ja toisena päivänä Koblenzista kohti Cochemia. Olemme aiemmin ajelleet näillä seuduilla joskus 1990-luvun alussa ja jälleen 2000-luvun alussa. Mutta en ole varma muistinko sittenkään, miten hienoilta ne paikat oikeasti näyttivätkään. Moni alueella liikkuva turisti vierailee ainakin näissä kahdessa...

  Jälleen kerran lauantaiajelu suuntautui Vanhaan Raumaan, joka jaksaa viehättää vuodenajasta toiseen. Maailmanperintökohteen kadut ja rakennukset jaksavat kiinnostaa, aina niistä löytyy jotain uutta.  Tällä kertaa poikkesin myös aivan siinä keskustassa sijaitsevaan lämminhenkiseen puutaloon, jossa sijaitsee Rauman taidemuseo. Museossa on esillä Porin Taiteilijaseuran vuosinäyttely Tos o! Esillä on satakauntalaista nykytaidetta kaikkiaan 17 eri taiteilijalta.  Mitään yhteistä teemaa en teoksista keksinyt, ehkä ei ollutkaan. Mutta tässä muutamia suosikkejani. Anni Hurmila, Maailma sekaisin (2019) ja taustalla Samu Raatikainen, Anhauma (2019) Pasi Vainionpää, Muiston pysyvyys (2019) Pasi Vainionpää, Pienet unelmat (2017) Jonna Lepistö, Kuule, kaikilla meillä on rajoitteita (2019) Maria Leppänen, Protesti (2017) Maria Leppänen, Hysteriasysterit (2019) Näyttely on esillä Rauman taidemuseossa aina loppiaiseen saa...