Huuko Simpuraa ja Akseli Kala-Kallelaa, Ankallisgallerian aarteita Ateneumissa

Oletkin jo varmaan kuullut, että Ankallisgalleria on lainannut Ateneumille joitakin kokoelmiensa helmiä. Harvoin Ankkalinnan ulkopuolelle lainattavat teokset saatiin Ateneumiin Suomen juhlavuoden kunniaksi ja ne ovat esillä Ateneumissa helmikuun loppupuolelle saakka.

 
Osana Ateneumin Suomen taiteen tarina -näyttelyä on siis esillä kaksitoista Aku Ankan piirtäjien luomaa teosta, jotka muistuttavat Suomen taiteen tunnettuja töitä. Erinomainen idea Ateneumilta - tai siis Ankallisgallerialta, että antoi teokset lainaksi. On mielenkiintoista kiertää näyttelyä ja bongailla näitä pieniä Ankallisgallerian töitä yllättävistäkin paikoista. Niistä on myös saatavilla oma esiten. Tosiasiassa teokset kyllä löytyivät helposti, sen verran niiden edessä oli väkeä ainakin minun kiertäessäni näyttelyä.

Tässä muutamat suosikkityöni.
 
Alpertti Aatelviltti, ankkalinnalainen. Ankkalinnan raatihuoneen torilla.  
Alpertti Aatelviltin Ankkalinnan raatihuoneen torilla on Aatelviltin tunnusomaisimmin kansainvälinen öljymaalaus. Teoksen suorastaan kepeän mannermainen tunnelma kuvaa ankkalinnalaisia viettämässä kesäistä vapaapäivää. Rauhallinen tunnelma on kuitenkin näennäinen, ja taidehistorioitsijat ovat löytäneet teoksesta useita hahmojen välisiä jännitteitä tai luonteenomaisia viittauksia. Riitta Hanhen palvova katse tai ankanpojan tympiintynyt tuijotus ovat kiehtoneet katsojia jo vuosikymmenten ajan. Aatelviltti itse ei maalauksestaan perustanut, valjut värit kuulemma toivat mieleen ankkalinnalaisen perinneruoan verrattuna impressionistisen suuntauksen väri-ilotulitukseen.


Alpertti Aatelviltti, ankkalinnalainen. Isoäiti Mummo.  
Isoäiti Mummo merkitsi Alpertti Aatelviltille kansainvälistä läpimurtoa teoksen kerätessä ylistystä Hanhivaaran Salongin vuotuisessa taidenäyttelyssä. Maalauksen aihe perustuu kertomukseen Aku Ankan kasvamisesta Mummo Ankan maatilalla. Kuten kenen tahansa huoltajan, myös Mummon katseeseen on kätkettynä kaikki se lempeys ja toivo, jota jälkikasvun tulevaisuudelle asetetaan. Hartaalle, suorastaan juhlalliselle asetelmalle luo vahvan kontrastin tupaan harhautunut lehmänkanttura. Teosta pidetään yleisesti koskettavimpana kuvauksena mummonrakkaudesta.

 
Akseli Kala-Kallela, ankkalinnalainen. Ankanpoika ja varis
Roope Ankan ensilantin tarinan tuntevat kaikki, mutta toisen lantin tarina oli jäädä historian hämäriin ennen kuin paljastui, että Akseli Kala-Kallelan mallina oli toiminut nuori Roope. Ankkapurhan linnaan eksynyt Kala-Kallela ihastui nähdessään, miten ankanpoikanen vaihtoi variksen löytämän kolikon leivänmuruun ja pani lantin visusti taskuunsa. Kun Kala-Kallela kuvasi nuoruudentöissään yhteiskunnan vähäosaisia, hän tuskin osasi aavistaa, että hänen mallinsa ponnistelisi vielä maailman rikkaimmaksi ankaksi.
 
Huuko Simpura, ankkalinnalainen. Iltaa ja köyhyyttä kohti.
Kumaraisen vanhuksen ja pienen ankanpojan yhteistä iltakävelyä kuvaava teos on Huuko Simpuran kypsän kauden mestariteos. Menettämisen pelon tuska rahameren äärellä on käsinkosketeltava; kolme kuutioeekkeriä kovaa käteistä laskee raskaan taakan omistajansa harteille. Teos on kuvaus suvun yhteenkuuluvuudesta, mutta samalla taiteilijan siveltimeen on tarttunut, miten nuori sukupolvi kyseenalaistaa edeltäjiensä materialistiset arvot. Maailman rikkaimman ankan osa ei ole kadehdittava.
 
Alpertti Aatelviltti, ankkalinnalainen. Leikkiviä ankanpoikia rannalla

Alpertti Aatelviltin Leikkiviä ankanpoikia rannalla on historiallisten aiheiden ja kansallismaisemien jälkeen Ankkalinnan taiteessa ensimmäisiä askeleita kohti arkisempia, syvästi ankallisia aiheita. Maalaus kuvaa kesäistä näkymää, jossa kolme ankanpoikaa uittaa pientä kumiankkaa meren rannalla Ankkaniemen majakalta aukeava saaristo taustallaan. Aatelviltti tavoittaa leikin herkkyyden ja kesäisen valon hehkun ennennäkemättömällä tavalla. Kiireisistä ankanpojista malliksi suostui vain Hupu Ankka.

Ja uusikaupunkilaisillekin tuttu taiteilija Arvid Liljelund oli saanut Ankallisgalleriassa oman vastineensa.

Arvi Liljaluntti, ankkalinnalainen. Hansu Hanhi työssään
Joillekin työnteko makuuasennossa on välttämättömyys, mutta Hansu Hanhelle työ ei maistu edes niin. Rengin raadantaa Hanhi tasapainottaa maalausharrastuksellaan, jossa hän realismin perinteitä kunnioittaen maalaa unelmiensa maatilamiljöitä. Teokset syntyvät makuuasennossa sekatekniikalla, jossa öljyvärien joukkoon saattaa lurahtaa majoneesia tai sinappia. Hansua pidetään erakoituneena Ankkalinnan taiteen kummajaisena, mutta hänen töillään on vankka ihailijakunta. Maalari Arvi Liljaluntti onnistui vangitsemaan kankaalle taiteilijan tauollaan.

Ankallisgallerian näyttely Ateneumissa on esillä 25.2.2018 saakka.


Seuraa blogia myös Facebookissa.

Kommentit