Vanhat valokuvat
Tämä kirjoitus on nyt sama, jonka kirjoitin Uudenkaupungin Sanomien Täst vinkkelist -kolumniin. Nyt vain kuvitettuna.
”Paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin,
nimiä vain koitin kaivaa mielestäin…” toteaa Tero Vaara tutussa
Valokuvia-kappaleessaan. Vanhoissa valokuvissa on jotain maagista. Niiden
avulla muistuu mieleen asioita, joita luuli jo unohtaneensa. Itse olen saanut
tehdä töitä varmaankin tämän kaupungin laajimman Uuteenkaupunkiin liittyvän
valokuvakokoelman kanssa. Vuosikymmenten aikana on ollut ilo jakaa museon
arkistosta valokuvia kaupunkilaisten ihailtavaksi. Kuvia on ollut näkyvissä
paitsi museon omissa näyttelyissä ja julkaisuissa, myös lukemattomissa
kirjoissa, lehdissä, näyteikkunoissa, ravintolasaleissa tai vaikka tämän lehden
sanaristikoissa. Viime vuosina myös monissa eri sosiaalisen median kanavissa. Vanhat
valokuva-arkistot ovat kyllä varsinaisia aarteita.
Valokuvat nostavat mieleen muistoja ja tarinoita niin paikoista, ihmisistä
kuin tapahtumistakin. Miten muoti saattoikaan olla tuollaista? Oliko tuossa
todellakin tuollainen kauppa? Ai niin, Alinenkatu oli kaksisuuntainen! Näitä
tarinoita on viime aikoina saanut lukea monessakin eri paikassa. Juhlavuoden
johdosta avautui yhteisöllinen 400tarinaa –niminen nettisivu, jonne kaupunkilaiset
ovat kirjoittaneet erilaisia tarinoita, jotka liittyvät Uuteenkaupunkiin.
Tarinaan liittyy usein jokin valokuva. Tähän mennessä olemme voineet lukea
tarinoita mm. vuoden 1956 yleislakosta, Uudenkaupungin ensimmäisestä
poliisiautosta, ensikosketuksesta uuteen kotikaupunkiin jne. Nettisivujen
lisäksi näitä tarinoita voi seurata Facebookista. Jokainen voi myös itse
osallistua omalla tarinallaan. Vuoden aikana tarinoita jaetaan jopa se 400.
Noin kuukausi sitten yksityishenkilö perusti Facebookiin ryhmän ”Vanhoja
kuvia Uudestakaupungista”. Ryhmä sai lyhyessä ajassa huikean suosion. Tätä
kirjoittaessa ryhmässä on yli 4000 seuraajaa. Ryhmän ideana on jakaa omia
vanhoja valokuvia, jotka liittyvät Uuteenkaupunkiin. Nämä kuvat herättävät
muistoja, kysymyksiä ja tarinoita. Vaikka itsekin olen nähnyt tuhansia ja taas
tuhansia kuvia kotikaupungistani, on ryhmässä jaettu joitakin todellisia
helmiä. Hienoa, että aina on ollut joukossa meitä, jotka kannamme kameraa
mukanamme. Niin Tuokilan talon minidiscossa kuin vaikka Ruokolanjärven
jäänsahauksessakin. Ryhmän innostus on paisunut ja valokuvien lisäksi ryhmässä
jaetaan nyt jo vähän kaikkea taideteoksista lehtileikkeisiin. Yhtä kaikki,
tarinat ja muistot kiehtovat.
Meidän perheessämme on aina otettu valokuvia. Ja onneksi ne ovat myös
säilyneet. Sain muutama viikko sitten isältäni muistitikun täynnä
lapsuudenkuviani. Hän oli digitoinut vanhoja dia- ja paperikuviaan. Nämä
tuhannet lapsuusajan valokuvat ovat todellisia aarteita. Toivon todella, että
tästäkin ajasta, jossa valokuvia näpsitään enemmän kuin koskaan, jää jotain
jäljelle. Muistakaa tallentaa kännykkäkamerakuviannekin sellaiseen muotoon,
että vielä teidän lapsenne ja lapsenlapsenne voivat niiden avulla muistella
lapsuuttaan ja tätä aikaa ja elämää Uudessakaupungissa. Valokuvien voima on
uskomaton.
Kaikki nämä kuvat ovat isäni ottamia, kotialbumista tallennettuja.







Kaikki nämä kuvat ovat isäni ottamia, kotialbumista tallennettuja.
Hieno juttu. Jo pelkät kuvat veivät samantien omiin muistoihin, vaikka ne eivät samaan paikkaan liitykään. Myös meillä isäni kuvasi paljon ja minä jatkanut perinnettä. Mieheni on jaksanut ottaa kaikista tärkeistä digikuvista paperiversiot, joten meillä on arkistomapeittain kuvia katseltaviksi vanhojen paperikuvien lisäksi. Olemme myös digitoineet mittavan diakokoelman karsien kylläkin. Lapset etsivät aina silloin tällöin kotona käydessään jotain kuvaa ja lastelapsille voi kertoa kuvien avulla heidän juuristaan nyt, kun myös vanhempiemme kuva-aarteet ovat siirtyneet meille. Hauskaa jatkoa kuvien parissa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. On todellakin arvokasta, että kuvat ovat säilyneet.
PoistaYlimmäisessä kuvassa taitaa olla isoveljeni :) Kauniita muistoja Männäistentieltä.
VastaaPoistat, Pirkko-Liisa J
Mukavaa aikaa. Yläkuvan pojat ovat vasemmalta Jani, Esko, Pekka ja Kari.
PoistaMinulla on hyvin vanhoja kuvia jotka on otettu 1900 luvun alkupuolella. Kuvat ovat äitini kuvaalbumista enkä kyllä tunnista niistä kuvista kuin yksi tai kaksi henkilöä. Olen muistaakseni lukenut jostain että jotkut tahot olisivat kiinnostuneita näistä vanhoista kuvista ,terv.mirkkusalonen@gmail.com
VastaaPoista