Ron Mueck - voiko tästä edes kirjoittaa?

Sara Hildénin taidemuseon ovet avautuvat tänä kesänä vilkkaasti. Esillä on Ron Mueckin näyttely, joka on tähän mennessä kerännyt jo yli 40.000 kävijää.
Ron Mueck: Äiti ja lapsi, 2002
Näiltä kuvilta ei ole voinut välttyä. Näyttely ylitti jo avautuessaan uutiskynnykset, some on täyttynyt teoskuvista ja kommenteista. Hieman tuli jo olo, että kannattaako näyttelyä mennä edes katsomaan, onkohan se jo etukäteen ”nähty”? Mutta kyllä vaan kannatti.
Ron Mueck: Nainen ostoksineen, 2013. 
Ron Mueck on australialaislähtöinen, Britanniassa työksentelevä kuvanveistäjä. Hän kuvaa teoksissaan yleensä ihmistä, mutta merkillisessä mittakaavassa. Joko suhteettoman pienenä tai suurena. Näyttelyssä on esillä kymmenkunta veistosta ja silti sen kiertämiseen saa kulumaan jopa pari tuntia. Näyttelyssä kannattaa katsoa dokumenttielokuva taiteilijan työskentelystä. En väitä, että taiteen mitta olisi sen eteen nähty vaiva, en todellakaan. Mutta dokumentin katsominen kuitenkin avasi ainakin minulle sitä prosessia, joka valmista taideteosta edeltää. Ja se on kyllä ihan ammattikäsityönäkin mittava työ. Taiteilijan vanhemmat olivat molemmat ammatiltaan nukentekijöitä, joka sekään ei yhtään yllätä, kun on näyttelyn nähnyt.
Ron Mueck: Tyttö, 2006
Mueck aloittaa veistoksen tekemisen perinteisen kuvanveistäjän tavoin muovailemalla savimallin, jonka hän valaa pronssin sijaan silikoniin tai lasikuituun ja viimeistelee erilaisilla materiaaleilla.
Ron Mueck: Pariskunta varjon alla (2013). 
Teokset ovat vangitsevia. Tuntuu, ettei ihmishahmojen silmistä saa katsettaan irti. Etenkin ensimmäisen huoneen rannalla lepäävät vanhukset tuntuvat kantavan viisautta kasvoillaan. Entä se eniten kuvattu teos, viisimetrinen vastasyntynyt sitten. Samaan aikaan kiertäneen seurueen mukaan vauva oli pelottava. Minusta se oli aivan jotakin muuta, samanlainen viisaus silmissään kuin sillä ensimmäisen huoneen miehelläkin.
Ron Mueck: Tyttö (2006).
Ron Mueckin tuotanto on lukumääräisesti pieni, vain noin 40 teosta. Näistä siis neljännes on nyt esillä Suomessa ja Tampereella.  Näyttely on esillä 16.10 saakka Sara Hildénin taidemuseossa. Ja museoonhan pääsee sisään myös Museokortilla.

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt mennään.

Kommentit

  1. Tämä olisi kyllä mahtava nähdä, vaan enpä ole Suomessa. Olipas kiva silti päästä edes näin blogisi kautta kurkistamaan :)

    VastaaPoista
  2. Onko vanhaa tietoa, että Sara Hildénin museossa valokuvaaminen on sallittua vain heidän omien kokoelmiensa näytteillepanoissa, mutta ei vierailevissa näyttelyissä, joiden teosoikeuksia museo ei siis omista? Eli käytäntö olisi sama kuin Ateneumissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla näyttelykohtainen asia. Tässä näyttelyssä sai valokuvata. On tietenkin helppoa sopia tällaisen näyttelyn kuvausasiasta, kun on vain yhden taiteilijan teoksia.

      Poista

Lähetä kommentti