Muistatteko vielä mikä oli Interrail?

Niin, tai onhan se Interrail-lippu vieläkin olemassa. Mutta matkustustavasta on tainnut tulla ennemminkin aktiivisten senioreiden tapa muistella nuoruuttaan kuin nuorten tapa nähdä ihan oikeasti maailmaa.

 

Omasta  ainoasta Interrail-matkastani tulee kuluneeksi kolme vuosikymmentä. Kun ylioppilaskirjoitukset olivat huhtikuun alussa ohi, oli aika lähteä omalle matkalle Eurooppaan. Se oli aikaa, jolloin kotikaupungista pääsi vielä junalla Turkuun. Turusta kansipaikoin laivalla Tukholmaan ja sieltä sitten eteenpäin. Passia piti näyttää vähän väliä, joka maassa oli oma raha, mukaan piti ottaa matkashekkejä koko kuukauden edestä, yhteys kotiväkeen pidettiin positkorteilla (toki nekin tulivat lakon johdosta perille vasta oman kotiintulon jälkeen) tai muutamalla rautatieasemalta soitetulla kolikkopuhelulla. Rinkassa oli Euroopan retkeilymajaopas ja -kartta sekä iso kasa matkaesitteitä ja karttoja, joita talven aikana oli tilattu eri valtioiden matkailutoimistoista.

Oli selvää, että tekisin matkan yksin. Saisin itse päättää, minne menen ja missä vierailen. Oma matkareittini taisikin olla normaalista poikkeava. En käynyt Pariisissa tai Roomassa, kuten monet tuohon aikaan. Kiertelin ennemminkin "sivuraiteilla". Aika vähäisin tiedoin sitä silti reissuun lähti. Junassakaan en ollut tainnut matkustaa Uudenkaupungin ja Turun väliä enempää. Mutta siinä sitä sitten oppi - niin junassa istumista kuin retkeilymajojen käyttäytyimistapojakin.

Ensimmäinen kohteeni oli Hollanti - totta kai. Vincent van Goghin kotimaa. Vierailin kirjeenvaihtokaverini Gean luona. Niin, muistatteko vielä, miten joskus maailmankuvaa avarrettiin hankkimalla niitä ulkolaisia kirjekavereita? Olin käynyt ensimmäisen kerran Gean luona jo kolme vuotta aikaisemmin ja Gea oli seuraavana vuonna vieraillut meillä. Nyt kiertelin hänen kanssaan Amsterdamissa muutaman päivän.

Matkareittiin kuului myös mm. Luxembourg. Syynä oli varmaan ainoastaan se, että maa kiinnosti, sillä olin jo vuosia kuunnellut Radio Luxembourgista musiikkia. Katsokaas se oli siihen aikaan, kun ainoa hittimusiikkia lähettävä radio-ohjelma oli Nuorten sävellahja ja Ungdomens gåva in toner. Kaupunki olikin ihan viehättävä ja mieleen jäi mm. ihan mukava retkeilymaja ja se, että sain seurata Hollannin kuninkaallisten vierailua paikallisten luona. Ajelivat pitkin kaupunkia vilkuttaen...

Alpit ja Sveitsi olivat myös aina kiinnostaneet. Siksi siis seuraavaksi Basel ja Lüzern. Niistä jäikin mukavat muistot mieleeni. Kevät oli jo pitkällä, kirsikkapuut kukkivat ihanassa Lüzernissa - ja heinänuha yllätti minut. Baselissa tapasin suomalaisen Teijan, joka oli kaupungissa töissä ja hänen kanssaan pääsin vierailemaan sveitsiläisillä kello- ja jalokivimessuilla. Taisin erottautua vaatetukseltani messujen muista vieraista aika tavalla.

Koska lapsuuden (ja varmaan vieläkin) paras elokuva oli Sound of Music, piti matkareitti suunnata myös Itävaltaan ja Saltzburgiin. Eikä sekään pettänyt.

Huhtikuun lopulla tein pienen poikkeuksen Interrail-maista. Silloinen Tsekkoslovakia ei kuulunut tuohon aikaan maihin, joissa kortti olisi käynyt. Olin kuitenkin sopinut, että vierailen yhden kirjeenvaihtokaverini luona silloisessa Karlovy Varyssa - eli entisessä kylpyläkaupunki Karlsbadissa. Sekin oli kokemus. Asuin Magdan ja Karelin luona tsekkoslovakialaisessa lähiössä ja jouduin päivittäin ilmoittautumaan jossain paikallisessa toimistossa ja vaihtamaan tietyn määrän paikallista valuuttaa. Vappukin tuli ja kaupunki koristautui lipuin ja kukkasin. Vappuna kävimme myös Prahassa. Eniten tuosta viikosta jäi kuitenkin mieleeni se, että sinä aikana tapahtui Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Kaupunki oli lähellä Saksan rajaa ja siellä pystyi jotenkuten katsomaan mustavalkotelevisiosta saksalaisia uutisia. Niistä sitten koitimme saada selvää, että mitä oli tapahtunut.

Vappuvalmisteluja Karlovy Varyssa

Tsekkoslovakiasta Saksan puolelle pääseminen otti vähän koville. Rajatarkastukset olivat mittavat, mutta niin vaan päästivät junaan. Sen jälkeen olikin enää kotimatka Saksan, Tanskan ja Ruotsin poikki Turkuun. Oli kyllä muistorikas ja kasvattava matka!

Ei ollut selfiekeppejä, mutta pari kuvaa sentään on minustakin matkan aikana. Tämä itse kameralla junassa otettu.