Uudenkaupungin uusi kirkko täyttää 150 vuotta


Kuva:Uudenkaupungin museo

Kun Uusikaupunki perustettiin 1617, ryhdyttiin seurakunnalle luonnollisesti heti rakentamaan omaa kirkkoa. 1800-luvun puolivälissä tämä 1620-luvulla valmistunut kirkko oli kuitenkin jo varsin huonossa kunnossa. 1730-luvulla kirkkoon oli tehty edellinen, perinpohjainen korjaus. Myös seurakuntalaiset olivat sitä mieltä, että kirkko näytti vaatimattomalta. Kirkon korjaamisesta ja suurentamisesta oli puhuttu, mutta seurakunnalla ei ollut siihen varoja.  
Vanha kirkko Augusta Olssonin kuvaamana 1900-luvun alussa. Kuva: Uudenkaupungin museo
Seurakunta perusti 1842 rakennusrahaston, johon kaikkien seurakunnan jäsenten piti maksaa 20 kopeekkaa vuodessa. Samalla vuosikymmenellä päätettiin, että vanhan kirkon uudisrakentamiseen oli ryhdyttävä heti olosuhteiden salliessa. Vuonna 1846 Uuttakaupunkia kohtasi katastrofi, kun noin puolet kaupungista tuhoutui suuressa kaupunkipalossa. Tämä lamaannutti seurakuntalaiset ja kunnostustöihin ei voitu nyt ryhtyä.

Joulukuussa 1851 korjausasia otettiin jälleen esille. Päätettiin, että kunnostukseen olisi nyt ryhdyttävä. Suunniteltiin, että kirkon läntinen seinä olisi purettava ja kirkkoa jatkettava lännen suuntaan. Rakennusaineitakin kerättiin jo kirkon viereen.

Turun ja Porin lääninarkkitehti Georg Chiewitz sai virkansa puolesta suunnitelman pöydälleen ja tuli paikan päälle tarkastelemaan kirkkoa vuonna 1853. Hän antoi lausunnon, jonka mukaan kirkon perustus ja seinät olivat niin heikot, että ne eivät kestäisi suunniteltuja korjaustöitä, varsinkaan jo seinää pitäisi korottaa. Tämän lausunnon johdosta seurakunta päätti luopua vanhan kirkon korjaamisesta. Päätettiin siis rakentaa kokonaan uusi kirkko.
Lääninarkkitehti Georg Theodor Policron Chiewitz
Aluksi suunniteltiin, että kirkko rakennetaan vanhan viereen, Vallimäen reunalle. Myöhemmin uudeksi paikaksi valittiin Sorvakonmäki. Piirustukset tilattiin Chiewitziltä.
Uudenkaupungin Uuden kirkon piirustus. Alkuperäinen Uudenkaupungin seurakunnan arkistossa.
Kirkon piirustukset hyväksyttiin 16.1.1855. Tuossa vaiheessa kirkkoa oltiin vielä suunniteltu Vallimäen reunalle, vanhan kirkon länsipuolelle. Rakentamista ei kuitenkaan voitu vielä aloittaa, sillä kesällä 1855 Uuttakaupunkia kohtasi toinen suuri kaupunkipalo, jolloin taas puolet kaupungista tuhoutui maan tasalle.

Suuren tulipalon jälkeen kaupunkiin oli laadittava myös uusi asemakaava. Senkin sai lääninarkkitehti Chiewitz tehtäväkseen. Siinä yhteydessä arkkitehti päätyi ehdottamaan kirkon rakentamista torin pohjoispuoliseen kortteliin, joka oli tullut kaupunkipalossa ”vapaaksi”. Vuonna 1858 laadittiin uusi kustannusarvio, joka oli lähes kaksinkertaistunut alkuperäisestä.
Uudenkaupungin asemakaava 1856, Chiewitz. Keskellä uusi kirkko.
”Kirkonpykäystoimikunnan” puheenjohtajana toimi pitkään tupakkatehtailija Fredrik Wahlberg. Chiewitzin kanssa tehtiin vuonna 1861 sopimus, että hänn valvoo ja vastaa rakennustyön itse. Hänelle luvattiin asunto kirkon läheisyydestä. Käytännössä hän ei kuitenkaan paljoa oleskellut Uudessakaupungissa. Töitä valvoi hänen yhteistyökumppaninsa arkkitehti Loenbom. Chiewitz oli tehnyt piirustukset kirkosta ja Axel Loenbom oli rakennustyömaan johtava arkkitehti. Sama yhteistyökuvio heillä oli myös mm. Loviisan kirkon rakennustyössä. A Loenbom vastasi pitkälti myös kirkon sisustuksesta (mm. lehteri, penkit, alttari ja sisäovet).

 
Kuva:Uudenkaupungin museo
 

Uuden kirkon rakennustyöt aloitettiin 28.7.1858. Rakennushanke oli kuitenkin niin mittava, että, varojen puutteessa työt jouduttiin keskeyttämään kokonaiseksi vuodeksi keväästä 1859 kevääseen 1860. Kirkko valmistui loppuvuodesta 1863 ja se vihittiin käyttöön loppiaisena 1854.
Kuvaaja Augusta Olsson, kuva: Uudenkaupungin museo
Kirkko on uusgoottilaistyylinen, sen seinät ovat punatiiltä, jotka poltettiin Sorvakonniemen tiilitehtaassa. Kirkon rakennuskomitea olisi halunnut, että tiilipinta olisi maalattu punamaalilla, siihen arkkitehti ei kuitenkaan uostunut. Kivijalka louhittiin Uudenkaupungin omasta kallioperästä, ikkunalasit hankittiin Nuutajärven lasitehtaalta ja kattolevyt tuotiin Tukholmasta.
 
Mittava hanke rahoitettiin paitsi seurakuntalaisten kymmenyksillä ja työvelvoitteella, myös lainarahalla. Palkkoja maksaessaan kirkonpykäyskomitea joutui vaikeuksiin rahan puutteesta. Sen johdosta päätettiin vuonna 1860 ryhtyä painattamaan vekseleitä – eli  ”kirkonrakennusseteleitä” kaikkiaan 5000 ruplan arvosta. Sittemmin rakennuskomitea lunasti ne ja poltti. Ainakin yksi tällainen vekseli on säilytyn Uudenkaupungin museon kokoelmissa. Valmistuessaan kirkko oli tullut maksamaan 333.707 markkaa. Muutettuna tilastokeskuksen  rahanarvokertoimella rahasumma vastaisi nykyrahassa noin 1,5 miljoonaa euroa.

Kirkonrakennusseteli Uudenkaupungin museon kokoelmista

 
Lääninarkkitehti G. Chiewitz kuoli vuoden 1862 lopussa. Hän ei siis koskaan nähnyt kirkkoa valmiina.
 
Kuva: Uudenkaupungin museo
 

Kommentit

  1. Huh,kirkolla on hiukkasen pidempi historia kuin oman kotipaikkakuntani kirkolla. Upea rakennus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja tämä on se uudempi. Alakuvassa näkyvät molemmat, uusi kirkko vasemmalla ja vanha kirkko oikealla. Molemmat ovat yhä olemassa (onneksi) ja kaupungin keskustassa siis.

      Poista
  2. Joskus olen lukenut tämän kirkon historiasta, mutta unohtanut etupäässä. Nyt kertasin, sillä tuttu kirkko tämä on minulle vuoskymmenet ugilaisena asuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tuli kertausta ja kiitos kommentistasi.

      Poista

Lähetä kommentti