Sikses kiva paikka

  Koskaan ei tiedä, mitä kesäajelulla tulee vastaan. Turussa Kuralan kylämäessä vietettiin viikonloppuna kyläjuhlia. Päätettiin ajella katsomaan, mistä oikein oli kyse. Kuralan kylämäki on siis yksi Turun museokeskuksen kohteista, jossa eletään 1950-lukua. Viimeksi kun siellä kävimme , valmistauduttiin talossa jouluun. Nyt elettiin 1950-luvun kesää.   Viikonlopun kyläjuhlien teemana oli vintage. Vaarallinen sana, etenkin näin museoihmiselle. Mutta minäpä yllätyin ja vielä positiivisesti. Lauantain ohjelmassa oli vintagemuotinäytös, joka oli kyllä hieno. Muotinäytös oli toteutettu pieteetillä ja se oli tehty ihan oikeasti suomalaisilla vanhoilla vaatteilla ja asusteilla, tai ainakin Suomessakin markkinoilla olleilla kaavoilla tehdyillä vaatteilla. Miten helposti kun nykyään voisi vintagemuotinäytöksessä mennä vähän riman alta ja esitellä jenkkityylin vintagea tähän pin up -tyyliin.         Helteessä istuneet katsojat s...

oli siis lauantaina. Ei kylläkään meillä kotona.   Lauantaina vietettiin valtakunnallista Siivouspäivä-kirpputoripäivää. Kesäajelukohteekseemme valikoitui Turku ja Naantali. Me poikkesimme ainoastaan Rautatientorin puistossa.  Tunnelma oli helteinen, mutta leppoisa. Ja voi, mitä tarpeellista taas tarttui mukaan.

Aika harvoin haluan mitään uutta tavaraa. Se, mitä meille hankitaan on aika usein käytettyä tai vanhaa. Voin täysin huoletta käydä sisustus- ja lahjatavaraliikkeissä. Minulle ei yleensä tule niissä mielitekoja. Viime kesänä näin Billnäsin Rakennusapteekin eteisessä "Ruusutornin". Se jäi kaivelemaan mieltä. Sellaisen voisin haluta pihalleni hopeapalloni viereen. Hankintaa ei kuitenkaan tehty, mutta kuvat kuitenkin otettiin. Myöhemmin kesällä käytiin ruotsalaisen taiteilija Carl Larssonin kotimuseossa Sundbornissa . Siellä puutarhassa se sitten oli - tai kaksikin niitä. Sellaisen minä haluaisin. Nyt sitten, viikko ennen äitienpäivää tallissa alkoi tapahtua. Kiirehän siinä tuli - pitihän sitä hommaa varten nyt hankkia uusi "viimeistelynaulain" ja vaikka mitä. No, äidit saivat tänään keltamultaiset kukkakehikkonsa. Minun jäi vielä odottamaan maalausta. Paikallista hyvää palvelua. Halusin oman tornini huipulle rautaisen ranskanliljan. Paikalliselta kauppia...

Tampere pääsee aina yllättämään minut leppoisuudellaan. Kaupunki on toki tuttu, siellä on usein vierailtu ja sen nähtävyydet, tapahtumat, teatterit, torit  ja kadut ovat kyllä tulleet tutuiksi. Mutta silti siellä tulee joka kerta "ihan kuin ulkomailla" -fiilis. Nyt viikonloppuna runsaan vuorokauden vierailun aikana tiivistyi taas kerran hyvän kaupunkilomakohteen kriteerit. Perjantaina illalla käytiin "asioilla" Ideaparkissa, ei siitä sen enempää.   Rentouttavan hotelliyön ja -aamiaisen jälkeen kahdesta aikuisesta ja kahdesta nuoresta koostunut ryhmämme ehti kokea jos jonkinlaista. Hämeenkatu ehdittiin kävellä  lähes päästä päähän, Laukontorin kalamarkkinatkin tsekattiin, Keskustorilla nautittiin kevään ensimmäiset irtojäätelöt... Oma ykköskohteeni oli tällä kertaa Sara Hildenin taidemuseon Andy Warhol -näyttely . Se ei pettänyt. Kun vaan malttoi lukea myös näyttelytekstit, sai näyttelystä hyvän käsityksen poptaiteen mestarin elämästä ja tuotannosta. Myös nu...

Tänään oli lopulta ihan kaunis kevätpäivä. Aamu alkoi vilpoisen sumuisesti, mutta kyllähän se siitä sitten kirkastui. Paikalliset yrittäjät tempaisivat nyt jo "perinteisesti" (ehkä siis kolmas kerta) pääsiäislauantain PopUp-tapahtumalla. Tässä jotain tunnelmia.  Monessa kohteessa jäi kokonaan käymättäkin. Torilla oli ehkä eniten väkeä ja pääsiäismenoa. Putkuista olisi saanut pääsiäiskukkia, kuppikakkuja, rairuohoa tai vaikka mitä. Yllätyspihakirppiskin tuli vastaan ja sieltäkin tehtiin hyviä löytöjä.. Runonkulman galleriassa Seija esitteli savenkäsittelyä ja esillä oli hienoja Mika Törösen akvarelleja.  Ja pääsiäispupuunkin törmättiin.   Monen kaupan edustalle oli ilmaantunut PopUp -kahviloita tai grillejä. Me kävimme Sepänkadulla Eleonooran salongissa, jossa oli viehättävä pääsiäiskahvila korttinäyttelyineen. Ja kaikki tämä siis tapahtui pääsiäislauantaina Uudessakaupungissa.

  Olavi Vikainen (1915-2005) on vehmaalaisen Vikaisen yhdeksänlapsisen sisarussarjan nuorin. Taiteilijoina sisarussarjasta tunnetaan myös kuvanveistäjä, professori Jussi Vikainen sekä värigraafikko Voitto Vikainen ( Voiton näyttelystä olikin tammikuussa kirjoitus ). Olavi Vikainen on tunnettu etenkin sarjakuvapiirtäjänä. Hänen ensimmäinen sarjakuvansa julkaistiin vuonna 1934 ja parhaimmillaan hän piirsi samanaikaisesti noin kahteenkymmeneen eri lehteen. Hän myös riimitti sarjakuvien tekstit itse. Hänen tuotantoonsa kuului myös useita erilaisia kirjoja, tehtäväkirjoja, paperisia kaitaliinoja jne. Sarjakuvatuotannostaan hänet palkittiin vuonna 1996 Puupää-palkinnolla. 1940-luvulta lähtien Olavi Vikainen teki myös postikortteja.  Hän piirsi joulu-, pääsiäis- ja uudenvuoden kortteja. Vikainen piirsi mallit yleensä voipaperille lyijykynällä ja siirsi piirrokset siitä korttikartongille. Kortit on yleensä väritetty vesiväreillä. Kaikkiaan Olavi Vikaisen kortteja on laskettu o...

Tämän ikäisenä voisi kyllä väittää olevansa todellinen kasariajan asiantuntija. Sitä kun on käynyt rippileirin 1980-luvun alussa, ostanut ensimmäisellä kesätienestillä stereoradionauhurin, käynyt Turun Kristiinankadun Hesburgerilla ihmettelemässä hampurilaisia, viettänyt vuosikymmenen puolivälissä vuoden ajan lähes joka illan paikallisessa ravintola Kirstassa, ostanut ensimmäiset helmeilevät viinit vielä tiskin takaa pyytämällä, viettänyt lakkiaisia keväällä 1986 suurten olkatoppausten ja valkoisten avokkaiden ja bleiserin kanssa, aloittanut opiskelut ennen Ikea-aikaa mukana perunankuorimisveitsi ja paikallisen Lions-clubin arvonnasta voitettu uutuus: mikroaaltouuni, tavannut nykyisen miehen talvella 1987 ruotsinlaivalla, jossa syötiin katkarapuvoileipiä, ommellut itse kelta-puna-siniruudullisesta lakanakankaasta housuja, jotka päällä käytiin kuuntelemassa Sigiä... Sen tähden halusin käväistä katsomassa Suomen hotelli- ja ravintolamuseossa esillä olevan Kasari-näyttelyn. Näytte...