Venetsian eri alueita: Dorsoduro ja Zattere

Accademia-sillalta näkymä kohti Canal Grandea. Oikealla Dorsoduron aluetta.

Venetsiassa tuli käveltyä ja ajeltua vesibussilla monilla eri alueilla. Seuraavissa kirjoituksissa kerron vinkkejä tai kokemuksia alueittain aloittaen Canal Granden ja Canale della Giudeccan väliin jäävästä Dorsoduron alueesta, eteläisestä "sarvesta". 

Canal Granden yli pääsee vain neljästä kohdasta siltaa pitkin. Se onkin kaupungissa liikkumisessa haastavaa, kun matka paikasta a paikkaan b olisi linnuntietä melko lyhyt, mutta sinne pääseminen kävellen on täysin riippuvainen siitä, mistä löytyvät kanaalit ylittävät sillat. No, se tekee kaupungista tietenkin kiehtovan, koska tuskin kukaan selviää Venetsiasta eksymättä. 

Tälle Dorsoduren alueelle pääsee mm. vaporettolla eli vesibussilla. Joko eteläpuolelle Zatteren tai Spirito Santon pysäkeille, tai sitten Canal Granden varrella oleville Accademian tai Ca´Rezzonicon pysäkeille. Myös Accademian kohdalla on yksi Canal Granden ylittävistä silloista.  

 

Dorsoduron itäisimmästä kärjestä on ihan hieno näköala vastakkaiselle puolelle, eli San Marcon aukion suuntaan. 

Vaporetton kyydissä otettu kuva Dorsoduron itäkärjestä. Oikealla Canal Grande, vasemmalla Canale della Giudecca. 

Niemen kärjessä eli kahden eri kanaalin, Canal Granden ja Canale della Giudeccan yhtymäkohdassa kohoaa yksi kaupungin kirkoista isoine kupoleineen. Santa Maria della Salute rakennettiin aikanaan kiitokseksi neitsyt Marialle vuoden 1630 ruttoepidemian päättymisestä. Rutto tappoi kolmanneksen kaupungin asukkaista. Kirkossa on suuri kupoli ja sisältä löytyy useita taiteilija Tizianin maalauksia.

Niemen kärjestä etelään, rantakatua pitkin lähtiessä tulee Zattereen, noin puolitoista kilometriä pitkälle rantatielle, jonka varrella on ravintoloja, jäätelöbaareja, kirkkoja ja palatseja.

Zatteren rantakatua vaporettosta kuvattuna.

Näkymä Zatteren rantakadulta kohti etelää, Giudeccan saareen.

Gelateria Nicon, satavuotiaan jätskibaarin, jätskit Zatteren rannassa.

Taustalla dei Gesuti -kirkon valkea julkisivu Zatteren kadulle.

Rantakadun varrelta löytyy Chiesa dei Gesuati -kirkko, joka on valmistunut 1740-luvulla. Sisällä rokokoo-koristeisessa kirkossa on mm. Gianbattista Tiepolon kattofreskot ja Tintoretton maalauksia.

Jacobo Tintoretto, Ristiinnaulitseminen (noin 1565)

Zatteren rantakadulta kun kääntyy San Trovaso -kanaalin kohdalta, tulee näkyviin vanha veneveistämö, joka on ollut samalla paikalla jo 1500-luvulta lähtien. Veistämöllä on rakennettu ja rakennetaan yhä mm. gondoleita. Gondoleista on mainintoja jo 1000-luvulta ja juurikin 1500-luvulta alkaen ne alkoivat saada sen ulkomuodon, joka näillä nykyään pääasiassa turistiliikenteessä olevilla veneilläkin on. Silloin määrättiin gondolin väriksi musta ja kiellettiin liiallinen koristelu. Gondolit valmistetaan käsityönä useasta eri puulajista, niiden pituus on 11 metriä. 

Venetsian vanhimpia yhä toiminnassa olevia veneveistämöitä. Tässä on valmistettu mm. gondoleja jo 1500-luvulta alkaen.

Dorsoduron pohjoisrannalla, Canal Granden rannalta löytyy Peggy Guggenheimin taidemuseo. Amerikkalainen perijätär ja taiteen mesenaatti Peggy Guggenheim osti vuonna 1948 kanaalin varrella sijaitsevan palatsi Venier dei Leonin ja teki palatsikodistaan seuraavien vuosikymmenten aikana modernin taiteen museon. 

 

 

 

Esillä on niin sisätiloissa kuin pihallakin modernia taidetta mm. Salvador Dalilta, Pablo Picassolta, Vasily Kandinskyltä, Rene Magrittelta jne. 

Kandinsky, Verso l´alto, 1929.

Miro, Interno olandese II, 1928.

Picasso, Sulla spiaggia, 1937.

Tämän museon tiesivät muutkin turistit. Verrattuna moniin muihin, joissa kävimme, täällä oli vähän tungosta.

 

Dorsodurosta löytyy useita kapeita kanaaleita, paljon pieniä siltoja portaineen, kujia ja kapeita katuja. Alueella on myös palatsimuseo Ca´Rezzonico, josta kirjoitin aiemmassa jutussa. Täällä, kuten muuallakin Venetsiassa on myös pieniä aukioita. Ehkä suosituin, etenkin paikallisten keskuudessa, on lähellä yliopistoaluetta sijaitseva Campo Santa Margherita.

Campo Santa Margherita

Lounaspastat Campo Santa Margheritalla

Accademia-silta on yksi neljästä Canal Granden ylittävistä silloista. Se ei ole kivisilta, kuten monet muut (myös muiden kanaalien ylittävät) sillat, vaan se on metallirunkoinen, mutta puupintainen. Nykyinen silta on 1930-luvulta.

Accademia-silta on saanut nimensä Accademia-taidemuseosta, jonka kohdalta se menee. Museosta kirjoitin aiemmassa jutussani.  

Harvojen siltojen ja vaporetton lisäksi Canal Granden voi ylittää muutamasta kohdasta julkisella gondolilla eli traghettolla. Eli jos haluat - kuten me halusimme - kokea, miltä gondoliajelu tuntuu, muttet halua maksaa siitä 90€, niin kokeile näitä traghettoja. Dorsoduron pohjoisrannalta, melko läheltä sen itäkärkeä, kulkee yksi gondoliylitys kohti San Marcon aluetta. 

Systeemi toimii jonottamalla, yhteen gondoliin otetaan 12 henkilöä ja 2€ maksu maksetaan käteisellä gondolieerille. Näissä heitä on kaksi. Ainakin näin keväällä, nämä kulkevat ainoastaan iltakuuteen saakka.   

Kahden euron gondoliajelusta nauttivat.

Venetsia-raportointi jatkuu seuraavissakin kirjoituksissa. Edellisissä kirjoitin mm. Accademia-museosta ja Ca´Pesarrosta, Rezzonico-palatsista ja Scuola Grande -kohteista.

Voit seurata blogia myös Facebookissa.