Venetsia, Ca´Rezzonico-palatsi ja museo Canal Granden varrella

Canal Grande, Ca´Rezzonico-palatsimuseon terassilla.

Kävimme kevätlomalla Venetsiassa. Aiemmin olimme tehneet sinne vain päiväretken koko perheen kanssa parikymmentä vuotta sitten, ja siitä lähtien mielessä on ollut ajatus pidemmästä matkasta. Nyt vietimme kaupungissa viisi päivää ja yövyimme Venetsiassa, Canal Granden varrella, joten aikaa kaupunkiin tutustumiseen oli paljon enemmän.

Venetsiaa voi kuvailla sanoilla uskomaton, ainutlaatuinen, historiallinen ja hieno – ja kaikkea tätä se todella on. Kaupungin rakenne on poikkeuksellinen, sillä tämä laguunikaupunki koostuu saarista, joita halkovat kanavat ja joiden yli kulkee lukuisia siltoja. Kaikki liikkuminen tapahtuu jalan tai vesitse. Polkupyörällekään tässä kaupungissa ei ole käyttöä.

Näimme ja koimme paljon. Jostain on kuitenkin aloitettava kirjoittaminen, sillä haluan, että tästäkin matkasta jää itselleni jonkinlainen matkapäiväkirja.

Aloitetaan siis museoista. Tällä matkalla oli hyvin vähän sellaisia paikkoja, joissa ”pitää käydä”, joten etenimme fiiliksen mukaan. Mihinkään kohteeseen ei ollut ennakkovarauksia, eikä meillä ollut halua jonottaa pitkiä aikoja sisäänpääsyä. Kohteet valikoituivat sen mukaan, mitä tuli vastaan ja minne teki mieli mennä.

Suurin osa museoista ja kirkoista, joissa vierailimme, oli rauhallisia, ja paikalla oli meidän lisäksemme vain kourallinen muita kävijöitä. Tästä voi päätellä, ettemme käyneet San Marcon katedraalissa, emme Markuksentorin kellotornissa emmekä Dogen palatsissa. Sen sijaan näimme kirkkoja, palatseja ja museoita, joissa saimme rauhassa nauttia taiteesta ja tunnelmasta, ja näimmee lukemattomia taiteen mestariteoksia ilman jonottamista. Näin ollen myös vähemmän ruuhkaisia kohteita löytyy kaupungista, jonka ajatellaan usein olevan turistien täyttämä.

Tulevissa kirjoituksissa kerron siis sekalaisia tunnelmia keväisestä Venetsiasta ja sen nähtävyyksistä. Kävimme myös muutamilla lähisaarilla.

Ca' Rezzonico Paavin suvun palatsi ja 1700-luvun venetsialaisen taiteen museo

 

Canal Granden varrella sijaitsee vieri vieressä vedestä suoraan nousevia palatsirakennuksia. Monet kaupungin museoista toimivat juuri näissä palatseissa. Yksi tällainen on Ca’ Rezzonico -museo. Museo esittelee erityisesti 1700-luvun venetsialaista taidetta, mutta myös itse rakennus kattomaalauksineen ja kalusteineen on olennainen osa museokokonaisuutta.

Palatsin rakennutti vanha venetsialainen Bonin aatelissuku, ja sen suunnitteli 1600-luvun puolivälissä arkkitehti Baldassare Longhena. Rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät arkkitehdin kuoleman ja suvun varojen ehtymisen vuoksi, ja palatsi jäi keskeneräiseksi. Rezzonicon suku osti rakennuksen vuonna 1750, ja arkkitehti Giorgio Massari suunnitteli sen valmiiksi. Rakennus valmistui vuonna 1758, samana vuonna kun omistajan poika valittiin paaviksi, nimellä Clement XIII.

Myöhemmin palatsilla oli useita eri omistajia, kunnes vuonna 1935 se siirtyi Venetsian kaupungille, joka muutti sen 1700-luvun taiteeseen keskittyväksi museoksi.

Rakennuksen pääsisäänkäynti oli alun perin Canal Granden puolella sijaitseva monumentaalinen vesisisäänkäynti, jonka kautta kaikki vieraat saapuivat. 

Kun palatsin suurta portaikkoa noustaan ensimmäiseen kerrokseen, saavutaan valtavaan saliin. Sen freskot on maalannut taiteilija Giambattista Crosato apunaan Gerolamo Mengozzi Colonna.

Salin kaksi komeaa puista ja kullattua kattokruunua ovat palatsin alkuperäistä kalustusta.

Katon keskelle Giambattista Crosato on kuvannut auringonjumala Apollonin nousemassa vaunuillaan valaisemaan maailman neljää kolkkaa, joita edustavat eri kansoja symboloivat naisfiguurit. Aihe oli yleinen aatelispalatseissa, sillä sitä pidettiin onnea tuovana ja se viittasi omistajan loistavaan tulevaisuuteen.

 

Palatsin huoneissa, kuten itse asiassa niin monessa Venetsian palatsissa tai kirkossa, ovat upeat kattomaalaukset. Osa niistä on tunnetun venetsialaisen taiteilija Giambattista Tiepolon maalaamat, esimerkiksi alla olevan kuvan kattomaalaus. 

Palatsin alkuperäistä sisustusta on myös tämä lakattu ovi, jossa on itämaisia koristeita. Ovi on ajoitettu 1760-luvulle. 

Giambattista Tiepolo oli venetsialaissyntyinen taidemaalari (1696–1770), jota pidetään yhtenä barokin loppuvaiheen ja rokokoon ajan merkittävimmistä taiteilijoista. Hän tuli tunnetuksi erityisesti suurista ja näyttävistä kattomaalauksistaan eli freskoista ja niitä löytyy Venetsiasta monista eri kohteista. Hän maalasi valoisia, ilmavia ja usein mytologisia tai uskonnollisia aiheita, joissa hän käytti taitavasti perspektiiviä luodakseen vaikutelman avoimesta tilasta ja taivaasta. Hän työskenteli myös Espanjassa, missä hän vietti elämänsä viimeiset vuodet.

Yläkuvassa on yksi tämän palatsin Giambattista Tiepolon kattomaalauksista. Teos esittää Aateluuden ja Hyveen voittoa Pahuudesta. Tätä maalausta ei alun perin tehty palatsia varten, vaan se maalattiin vuosina 1744–1745 Pietro Barbarigolle hänen palatsiinsa Santa Maria del Giglion alueelle. Myöhemmin perilliset poistivat teoksen, ja Venetsian kaupunki osti sen vuonna 1934 sijoitettavaksi tähän huoneeseen.

Yksi palatsin hienoista esineistä on tämä kirjoituspöytä, jossa on intarsiakoristelua, joka on tehty mm. norsunluulla. Pöytä on valmistunut vuonna 1741. 

Giandomenico Tiepolo, Giambattista Tiepolon poika, oli myös taidemaalari. Hän syntyi vuonna 1727 Venetsiassa ja työskenteli pitkään isänsä apulaisena suurissa freskohankkeissa. Myöhemmin hän kehitti oman tyylinsä, joka oli usein arkisempi ja kertovampi kuin isänsä loistelias tyyli. Myös tästä palatsimuseosta löytyy hänen maalauksiaan.

Museossa on esillä useita Giandomenico Tiepolon freskoja, jotka on siirretty sinne 1930-luvulla. Hän oli alun perin maalannut ne perheen huvilaan, ja ne irrotettiin vuonna 1906 myyntiä varten ulkomaille. Venetsian kaupunki kuitenkin osti teokset, ja ne siirrettiin Ca’ Rezzonicoon. Maalaukset ovat peräisin 1750–1790-luvuilta.

Alla olevat maalaukset ovat Giandomenico Tiepolon freskoja.

Museossa on esillä myös perinteisiä tauluja, maalauksia, mm. "canalettoja", eli 1700-luvulla maalattuja pikkutarkkoja näkymiä Venetsiasta. Useassa Euroopan taidemuseossa näitä olen nähnyt, mutta onhan se hienoa juuri Venetsian kanaalin varren palatsissa näitä ihailla!  

Tämä museo löytyy siis suuren kanaalin varrelta, lähin vaporettopysäkki (vesibussi) on ihan vieressä, "Rezzonico". Museo on suljettu aina tiistaisin. 

Seuraa blogia myös Facebookissa.