Iltapäiväteellä Negrescossa
Nizzan rantabulevardin tunnetuin rakennus on varmasti historiallinen hotelli Negresco. Hotellin rakennutti romanialaissyntyinen Henri Negresco vuonna 1912. Hän oli luonut itselleen uran Rivieralla omistamalla mm. kasinoita. Hän halusi rakennuttaa varakkaille vierailleen tarpeeksi korkean tason hotellin Nizzaan. Hotellin suunnitteli aikansa tunnetuimpia ranskalaisarkkitehteja Edouard Niemans. Rakennustöissä oli mukana myös eräs Gustave Eiffel, jonka suunnittelemia ovat mm. hotellin tunnusmerkiksi noussut vaaleanpunainen pyöreä kulmatorni sekä suuren kuninkaallisen salin katto.
Hotelli on historiansa aikana kokenut monenlaista, se on ollut mm. ensimmäisen maailmansodan aikana sotasairaalana. Tunnettu on myös tarina siitä, miten kuuluisa tanssijatar Isadora Duncan menehtyi vuonna 1927 Negrescon kohdalla, kun hänen pitkä kaulahuivinsa kiertyi avoauton pyörän ympäri ja kuristi hänet. Tarinat kertovat myös kuuluisten hotellivieraiden oikuista. Sophia Loren vaati itselleen oman keittiön, koska halusi syödä vain itse valmistamaansa pastaa tai Michael Jackson, joka halusi kaikki huoneensa ikkunat tiivistettävän, ettei yhtään valoa pääsisi huoneeseen.
Hotellin ulko-oven edessä seisoo portieeri komeassa univormussaan. Ovella on kyltti, että hotelliin voivat astua sisälle ainoastaan siellä yöpyvät. Hotellin yhteydessä on kaksi arvokasta ravintolaa, Le Chantecler ja La Rotonde Brasserie. Mutta hotellissa on myös baari, johon voi mennä vain kahville, drinkille tai teelle. Portieri ohjaa ystävällisesti myös baariin menijät. Baarin seiniltä asiakkaita tarkkailee mm. Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV.
Sen verran meitä kiinnosti nähdä tämä rakennus myös sisäpuolelta, että teimme baariin treffit kaupungissa samaan aikaan olevien ystävien kanssa. Tee oli toki ylihinnoiteltua, mutta se oli tavallaan pääsylippu itse rakennukseen. Baarissa ei nimittäin ole wc:tä, joten sitä käyntiä varten pääsee kurkistamaan hotellin yleisiin tiloihin.
Ison soikean kuninkaallisen salongin (Salon Royale) kupolikatosta (sittä Eiffelin suunnittelemasta) riippuu valtava kristallikruunu. Kruunu on lähes viisi metriä korkea Baccarat-kristallista valmistettu kruunu, joka oli alkuaan valmistettu tsaari Nikolai II hovin tilauksesta.
Salista löytyy myös yhden suosikkitaiteilijani, Niki de Saint Phallen värikäs Nana-veistos. Hotellin ulkopuolella on myös Nikin mosaiikkipintainen veistos, joka on kunnianosoitus jazz-muusikko Miles Davisille.
Hotelli Negresco on myös luokiteltu Ranskan historialliseksi suojelukohteeksi.
![]() |
Tältä se naisten wc sitten näytti. |
Seuraa blogia myös Facebookissa.
Nyt iski lomakuume, palmun alle.
VastaaPoistaOnpa suorastaan hengästyttävän upea kokonaistaideteos jo noiden tilojen osalta. Mukavaa, että sisään pääsee kurkistamaan edes tuolla tavoin. Tarjottavat ovat varmasti kalliita, mutta tuollaisissa ympäristöissä ajattelisin itse samoin, että ne ovat pääsylippuja rakennukseen. Ja onhan tuollaisissa rakennuksissa ylläpitämistä kaikissa yksityiskohdissaan. Museoihmisinä tiedämme ja ymmärrämme.
VastaaPoistaNimenomaan, historia ja tarinat tekevät hotellista tavallaan museon. Ja ihan ystävällisesti meitä taviksiakin palveltiin.
PoistaTuo onkin aikamoista, kun noin hulppea hotelli siirtyy säätiölle muun omaisuuden ohella. Madame Jeanne Augierilla ei ilmeisesti ollut rintaperillisiä?
VastaaPoistaEi ollut, lemmikkieläimiä senkin edestä ja hotelli oli ainakin hänen elinaikanaan tunnettu siitä, että lemmikit otettiin avosylin vastaan.
PoistaVau, onhan Negrescon rakennus hieno! Harmi, ettei tullut opittua sen historiaa aikaisemmin ja kurkittua sisälle silloin, kun itse kävimme Nizzassa. No, nyt on kohde, jossa on pakko käydä seuraavalla visiitillä. Kiitos tästä!
VastaaPoistaTosiaan, joskus on sellaisia "tämän haluaisin nähdä" -juttuja, vaikka ne olisivatkin vähän lapsellisia. Silloin se vaan pitää tehdä.
PoistaUpea rakennus! Kyllä joskus on ihan paikallaan maksaa kahvilassa/ravintolassa niistä puitteista tai näköalasta - juoma- tai ruokatuote on oikeastaan sivuseikka. 🙂
VastaaPoistaOlen kyllä samaa mieltä tästä.
PoistaMe pistäydymme usein kaupunkien ykköshotelleissa juurikin kahvilla/drinkillä/lounaalla silloinkin kun emme satu siinä asumaan. Ovathan nekin omalla tavallaan ihan kohteista itsessään, kuten tämäkin. Aikoinaan työn puolesta osallistuin Nizzassa pariinkin konferenssiin ja silloin tuolla järjestettiin melko hulppeitakin iltatilaisuuksia!
VastaaPoistaTuo on hyvä tapa, jota pitää jatkossakin harkita.
Poista