Scandic Grand Central - Turistina uudessa historiallisessa hotellissa

Historia ja historiallisen rakennukset kiinnostavat ja hotellivalinnatkin teemme usein sen mukaan, millaisessa rakennuksessa hotelli on. No, kyllä toki muutkin seikat vaikuttavat, päälimmäisenä tietenkin huonehinta. Olemme vuosikymmenten aikana vierailleet vuosittain useita kertoja hotellilomilla Helsingissä. Kaikkein yleisimmin olemme yöpyneet Katajanokalla sijaitsevassa Scandic-ketjun hotelli Grand Marinassa. Scandic-ketjuun totuimme varmaan niinä aikoina, kun lapset tulivat mukaan kuvioihin. Ainakin siihen aikaan tällä ketjulla oli käytännöllisimmät perhematkailuun sopivat edut ja huonehinnat. Ketjun pistesysteemi on myös antanut meille useita ilmaisyöpymisiä niin Suomessa kuin Ruotsissakin. 

Taisi olla joku "mustan perjantain" tarjous, jonka lunastin viime talvena. Scandicin huonelahjakortin sai lunastaa alle 70 euron hintaan. Ajattelin vielä silloin, että keväällä sitten lomalla päästään vaikka mihin. En niin tarkkaan ollut seurannut Helsingin hotellimaailman uutisia, mutta kun tämä Scandic-ketjun uusin hotelli alkoi valmistua, herätti se kiinnostuksen juuri rakennuksen historian johdosta. Varasin siis viimeiselle mahdolliselle viikonlopulle tuolla lahjakortilla huoneen tähän hotelliin.

 

Scandic Grand Central Helsinki avautui huhtikuun puolivälissä, joten meidän siellä yöpyessä se oli ollut avoinna runsaan viikon. Tämä hotelli siis sijaitsee Helsingin päärautatieaseman vieressä, Eliel Saarisen vuonna 1909 suunnittelemassa entisessä VR:n pääkonttorissa. Tai hotelli on oikeastaan rakennettu kolmessa eri vaiheessa. 

Vanhin osa on vuodelta 1909, laajennus vuodelta 1936 ja uusin, nämä yhdistävä osa on nyt valmistunut. Remontti entisessä toimistorakennuksesa aloitettiin 2018 ja tavoitteena oli säästää mahdollisimman paljon vanhaa. 

Hotellissa on 491 huonetta, joista ihan kaikki eivät kuulemma vielä olleet käytössä. Ne, mitkä olivat, olivat meidän siellä vieraillessa täynnä. Hotellin henkilökunta kertoi, että aloitusviikonloppu oli ollut melko haastava, kun silloin ei vielä päässyt esim. aamupalalle ravintolaan. Isossa hotellissa aamiaisen järjestäminen huoneisiin ja etenkin niiden siivoaminen sieltä pois vaati omat suunnitelmansa. Koronaturvallisuudesta huolehdittiin hienosti, henkilökunta mm. ohjeisti jonottajia. 

 

Vaikka hotellissa väkeä oli, ei esim. kertaakaan tarvinnut odottaa hissejä ja tullut tilannetta, että olisi ollut muitakin hissiin menijöitä. Kieltämättä vähän haastetta oli nytkin. Juomien myynti kun hotellissakin päättyi klo 17 ja ruuan tarjoilu klo 19. Ilman ruokaahan sitä meinattiin mekin jäädä, sillä ravintolan  rajoitetut pöytätilat oli kuulemma "aikoja sitten varatut". Mutta ruokaa nämäkin matkailijat saivat, huoneeseen haettiin ravintolasta sen sulkeuduttua. 

Meille hotelli ja sen historia oli kuin yksi nähtävyys. Ja pisteet hotellille siitä, että olivat oikein painattaneet parisivuisen esitteen asioista, joita hotellissa kannattaa käydä katsomassa. Selkeä kerroskartta auttoi asiaa - ja mehän kiersimme. 

Näkymät eri kerroksista olivat vaihtelevat. Ratapiha lähtevine junineen, naapurissa oleva Kansallisteatteri, sisäpiha, rautatieaseman kellotorni, Töölönlahden maisemat, hotelli Tornin torni jne.

 

Huoneemme oli hotellin pisimmällä käytävällä, jonka kerrottiin olevan 159 metriä pitkä. Alkuperäiset toimistohuoneiden lasiruutuiset pariovet oli säästetty, niiden takana oli varsinainen hotellihuoneen ovi. Tämä muodosti hienoja näkymiä pitkillä käytävillä.

 

Hotellin ensimmäisestä kerroksesta löytyvät paitsi vastaanottotilat myös eri ravintola- ja baaritilat. Aulasta lähtee komeat portaat eri kerroksiin. Portaikko pylväineen ja koristemaalauksineen on alkuperäinen ja nyt entisöity. 

Rakennuksen kaikki yli 4000 ikkunaa ovat vanhoja, jotka on nyt kunnostettu. 

Itse kävin kurkkimassa yleisten tilojen WC-tiloissa, ja kyllä kannatti. Kauniita kaakeleita ja tapetteja, niin miesten kuin naistenkin puolella. Hotellin kakkoskerroksesta löytyy myös entisöidyt wc:t sieltä vuodelta 1909. Pitihän sielläkin käydä bongaamassa nämä pisuaarit. 

Toisen kerroksen seiniltä löytyi jälkiä alkuperäisestä toimistorakennuksesta. Eri työntekijöiden huonelistat ja sisällissodassa kuolleiden VR:n palveluksessa toimineiden muistotaulut. 

Jossakin lehtijutussa otsikoitiin, että Helsinkiin on avautunut luksus-hotelli. Siihen en kyllä osaa ottaa kantaa. Luksusta tässä vierailussa oli se, että hotelli oli uusi. Jopa hiustenkuivaajassa oli kaikki osat tallessa. Ja tämä aamupalan omenahyve, tämä oli herkullinen (kuten koko aamiainen muutenkin).

Mielenkiintoinen hotelli omalla tarinallaan. Mutta kyllä minä silti taidan ensi kerralla taas valita sen "oman lempihotellin" eli vanhan pakkahuoneen Katajanokalta, Grand Marinan.

Ja kuten jo kerroin, tämäkin hotelliyö on ihan itse maksettu, eli kyse ei ole kaupallisesta yhteistyöstä.

Mutta mitä muuta me pääkaupungissa teimme, siitä kannattaa pysyä ajan tasalla seuraamalla blogin Facebook-sivua.