Melkein kuin Ranskassa - Park Hotel Turku

Olemme liikkuneet vuosien aikana jonkun verrankin autolla mm. Ranskassa, Saksassa, Hollannissa ja Italiassa. Kun olemme yöpyneet jossain muualla kuin isompien kaupunkien ketjuhotelleissa, olemme osuneet myös moniin yksityisten perheiden omistamiin gasthaus-tyyppisiin hotelleihin. Niihin, joissa ajetaan auto pienelle pihalle, jossa solisee pieni suihkulähde sulassa sovussa erilaisten tonttujen, kipsiveistosten ja ulkolyhtyjen kanssa. 


Aulassa on lakatun jalopuun värittämä tunnelma ja sisääntulotiskin takaa toivottaa joku ystävällinen ihminen meidät tervetulleeksi. Hotelli on usein muutamassa kerroksessa ja eri suuntaan kulkevien käytävien reunoilta löytyy eri kokoisia ja näköisiä huoneita. Sisustus on usein sellainen, kun se nyt on ollut viimeiset sata, 50 tai ainakin 30 vuotta. 

Sisustajan ei ole tarvinnut välittää muotivirtauksista, funktionalisuudesta tai mistään muustakaan ismistä. Oleskelutiloista löytyy tietenkin takka, kirjahylly, seiniltä niin eläinten päitä kuin vanhoja valokuvia ja karttojakin. 

Juuri tämä fiilis tuli, kun päätimme vierailla koronaturvallisella lähimatkalla Turussa ja majoituimme Park Hotelliin. 


Park Hotel Turku on kuin pala Keski-Eurooppaa keskellä Turkua. Pihalle ajaessa tuli juuri tuo fiilis, minkä juuri kuvailin. Hotellihuoneen sisustus oli jotain sellaista, jota olen tosiaan nähnyt vain muualla maailmalla. Mikään huonekalu, koriste-esine tai tekstiili ei edustanut sitä, mitä itse koskaan pitäisin kotonani. Ja juuri siksi vierailu hotellissa oli kuin aikamatka jonnekin baijerilaiseen perhehotelliin tai vaikka siihen 1980-luvun puolivälin leningradilaiseen hotelli Astoriaan, jossa sielläkin olen aikanaan käynyt. 

 
Samoissa huoneissa oli mitä koukeroisimpia puisia sängynpäätyjä ja ihania Dallas-tyylisiä vaaleanpunaisia 1980-luvun lavuaareja ja wc-istuimia. Silti kaikki viimeisen päälle siistejä. Meidänkin wc-istuimen vieressä oli mitä hienoin vaaleanpunainen seinäpuhelin!

Hotellin ohi olemme toki kulkeneet, olemmehan aikanaan Turussa asuneetkin ja nytkin siis lähellä asumme. Puolalanpuiston laidalla sijaitseva jugend-tyylinen rakennus on ihastuttanut rautaportteineen ja seinää peittävine villiviinikasvustoineen. Turkulainen suunnittelijapari Saana ja Olli jakoivat joku viikko sitten omalla sometilillään kuvia hotellista. Siitä se sitten lähti, kun se talvilomakin oli. Hotellilla on nyt huhtikuun loppuun asti kampanjatarjous, jossa huonehintaan sisältyi oma saunavuoro ja kuohuviinipullo. Saimme myös varattua samalle illalle tunnin vierailun läheiseen Turun taidemuseoon, joten pieni irtiotto oli valmis toteutettavaksi.

Rauhankadun päässä sijaitsevan yksityistalon rakennutti vuonna 1902 Crichtonin telakan johtaja John Eager, joka perheineen muutti Englannista Turkuun. Eagerin kuoltua 1908 talo oli yksityisomistuksessa 1950-luvulle asti. Tänä aikana talossa asui vuokralla mm. Tamara Lundin lapsuudenperhe. Vuonna 1956 rakennuksen osti Turun Marttayhdistys, joka perusti taloon talouskoulun. Koulu toimi talossa 1980-luvun alkuun saakka. Rakennuksen omistajaksi tuli tässä vaiheessa Hesburgerin omistaja Heikki Salmela, joka muutti rakennuksen hotelliksi.

Nykyiset omistajat, Eva ja Zbigniew Dziedzic yhdessä poikansa Saul Paavolan kanssa ovat omistaneet hotellin vuodesta 1988 alkaen. Yksi tämän hotellin julkkiksista oli myös hotellin oma papukaija Jaakko, joka menehtyi muutama vuosi sitten.

Ei ihme, että hotelli on toiminut joidenkin elokuvien ja kuvausten kulisseina, ei ihan heti tule mieleen toista vastaavaa hotellia Suomesta.


Vierailimme hotellissa tosiaan nyt, kun turhia kohtaamisia on toivottu vältettävän. No, hyvin se asia oli hoidettu. Tapasimme maskiemme takaa kaksi eri virkailijaa, muita asukkaita emme vierailun aikana nähneet. Saunavuoroa käytimme, henkilökunnan mukaan samana päivänä kukaan muu ei käyttänyt saunaa. Löylyhuone oli muuten uusittu juuri maaliskuussa. Pihasauna on entinen Eagereiden hevostalli ja saunatilan yläkerran kokoustila oli aikanaan perheen kanalana. 


Aamupalan kävimme noutamassa tarjottimilla omaan huoneeseemme.


Tilanteesta johtuen alimmassa ja ylimmässä kerroksessa ei yöpyjiä tainnut olla. Joten pääsimme kurkistelemaan myös hotellin muihin huoneisiin. Kaikki tosiaan olivat persoonallisen erilaisia. Huoneita hotellissa on 21. 

Ja hei, tämä ei siis edusta mitään kaupallista yhteistyötä, kokemukset ovat rehellisiä ja yöpyminen on itse maksettu. 

Lisätietoa Park Hotellista omilta kotisivuilta.

Blogia voit seurata myös Facebookissa.

Kommentit

  1. Kaverini yöpyi pari yötä tuolla ollessaan työkeikalla Turussa ja tykkäsi myös kyseisestä majoituksesta. Täytyy pitää paikka mielessä, kun seuraavaksi tulee taas entisessä kotikaupungissa käytyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kerran kannattaa kokea ainakin. Scandicit, Radissonit ym ovat kuitenkin niin ennalta arvattavia yleensä. Hyvät puolensa niissäkin.

      Poista

Lähetä kommentti