Kuten edellisessä, jo lähes kuukausi sitten kirjoittamassani kirjoituksessa kerroin, kävimme matkamessuilla. Kun muut messuvieraat varasivat Karibian risteilyjä tai kaukomatkoja, varasimme me matkan Mänttään. Tai ainakin yöpymisen. Mänttähän on paikkakunta, jonne olen matkustanut useammankin kerran ainoastaan siellä sijaitsevan museon johdosta. Ja niin varmaan moni muukin. Mäntässähän sijaitsevat Serlachius-museoiden kohteet Gustaf ja Gösta. Koska omaan talvilomaan on vielä rutkasti aikaa, päätimme tehdä talvisen viikonloppumatkan Mänttään.
Mäntän Klubi
Innoittajana oli matkamessuilla tapaamamme
Mäntän Klubin yrittäjä, joka esitteli meille edullista majoitustarjousta. Helmikuun ajan olisi mahdollista yöpyä Mäntän Klubin huoneessa kuin huoneessa vain viidelläkympillä ja siihen saisi vielä aamiaisen. Sen verran tarjous houkutteli, että varasimme yön Klubin hienoimmasta (omasta mielestäni) huoneesta, Göstasta. Viime viikonloppuna sitten ajelimme mennen tullen räntä- ja vesisateessa tuon tylsääkin tylsemmän reitin kotoa Mänttään ja takaisin. No, poikkesimme mennessä kyllä Tampereella, jonka näyttelyistä kirjoitan ehkä myöhemmin.
Mäntän Klubi täyttää tänä vuonna sata vuotta. Klubi on valtavan suuri rakennus, joka ei jotenkaan tunnu sopivan nyky-Mänttään, sen verran komea uusklassinen rakennus se pylväineen ja muine koristeineen on. Rakennus liittyy vahvasti Mäntän teollisuushistoriaan, se toimi siis vuosikymmeniä G. A. Serlachius Oy:n edustustiloina ja henkilökunnan kokoontumistilana. Rakennuksessa ovat vierailleet monet tehtaan arvovieraat, taiteilijat ja kuulemma lähes kaikki Suomen presidentitkin. Vuosikymmenen ajan rakennuksen on omistanut Kauko Sorjosen säätiö.
Olipa hieno majoituspaikka! Taisimme nimittäin olla kaiken lisäksi talon ainoat yöpyjät. Sisälle pääsimme ovikoodilla ja tiskillä odotti huoneemme avain. Nousimme näyttävästä aulasta hienoja portaita pitkin toiseen kerrokseen ja löysimme sen Gösta-nimisen huoneen. Tässä huoneessa oli talon aikakauteen kuuluvat tyylikkäät art deco -henkiset kalusteet.
Aamulla saimme kunnollisen hotelliaamiaisen kynttilöiden tunnelmallisessa loisteessa ja pääsimme vielä kiertämään hienossa talossa, sen eri tyylisissä ja tasoisissa hotellihuoneissa, upeassa juhlasalissa sekä siellä kaikkein pyhimmässä, isännän omassa huoneessa, jossa ne tärkeimmät vieraat otettiin vastaan.
|
Klubin komeassa juhlasalissa on paitsi juhlittu myös pelattu sakkia tai vaikka painittu |
Viinitupa Vuorenmaja
Helmikuisena lauantai-iltana ei Mänttä näyttänyt tarjoavan grilliruokaa kummempaa. Mutta onneksi kaupungin tapahtumakalenterista löytyi tieto, että poikkeuksellisesti juuri sinä lauantaina oli Mäntävuoren päällä sijaitseva
Vuorenmajan viinitupa avoinna. Nousimme jyrkkää mäkeä ylös ja löysimme paitsi vanhan hiihtomajan myös talven.
Myös tämä rakennus oli lähes sata vuotta vanha. Samaisen paperiyhtiön vuonna 1928 rakennuttama hiihtomaja on viimeiset vuodet toiminut saksalaistyylisenä viinitupana. Ja onneksi pienestä mutterin muotoisesta majasta löytyi vapaa pöytäkin. Paikan viinilista oli komea, mutta me keskityimme flammkucheniin, joka maistui juuri sopivalta siihen iltaan.
Räntäsade ei haitannut näitä talvimatkailijoita, sen verran kivoja paikkoja Mänttä tarjosi. Ja sitten vielä ne Suomen lähes parhaat taidemuseot. Mutta niistä lisää myöhemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti