Klassikoita ja nykytaidetta Göstassa

 

Kun oli päässyt Mänttään asti, piti tietenkin nauttia taiteesta. Serlachius-museot eivät vielä koskaan ole pettäneet. Pelkästään rakennusten historia ja arkkitehtuuri puhuttelee, jos jostain syystä näyttelyt eivät sykähdyttäisi. Gösta-museo koostuu Joenniemen kartanosta, jossa on esillä Gösta Serlachiuksen taidesätiön klassikkoteoksia sekä upeasta Gösta-paviljongista, joka valmistui vuonna 2014. Tällä kertaa aloitimmekin Gösta-kierroksemme katsomalla lähes tunnin kestävän hienosti tehdyn dokumenttielokuvan modernia puuarkkitehtuuria edustavan Gösta-paviljongin valmistumisesta.

Göstassa oli nyt esillä valokuvataiteilija Nanna Hännisen retrospektiivinen näyttely "How About the Future", jonka kantavana teemana on turvattomuus ja ilmastonmuutos. Oma näyttelynsä on myös videoteos "In Our Time", joka on irlantilaisen Gerard Byrnen installaatio kuvitteellisen paikallisradion rutiineista. Melko koukuttava äänineen, musiikkeineen ja lähikuvineen. Nanna Hännisen valokuvanäyttely on esillä ensi vuoden maaliskuuhun saakka, videoteos 3.3.2020 asti.

 

Gösta-paviljongin näyttelyistä eniten minua miellytti kuitenkin italialaista nykytaidetta esittelevä näyttely "Onnea etsimässä". Onnen etsiminen on punaisena lankana tässä ryhmänäyttelyssä, jossa on mukana pohjoisen ja eteläisen Italian alueelta yhteensä 14 taiteilijaa.Onnea etsimässä on esillä 29.3.2020 saakka.

Näyttelyn hienoin teos oli tämä. Matteo Montani, Aikojen lopun kvartetti, 2019. Öljy ja hiekkapaperille emulgoitu pronssipöly.

Federico Pietrella, Huhtikuun 26. päivästä kesäkuun 30. päivään 2015, 2015. Leimattu öljy kankaalle (päiväysleimasimet)

Yksityiskohta edellisestä.

Joenniemen kartanossa, joka siis on käytävällä yhdistetty Gösta-paviljonkiin on esillä taiteen klassikoita. Kartano on valmistunut vuonna 1935 vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kodiksi, museona se on toiminut jo vuodesta 1945 lähtien.

Gunnar Berndtson: Taiteentuntijoita Louvressa, 1879. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Tämänkin klassikkokokelman olimme jo nähneet, mutta kyllähän se sykähdyttävä on. Näyttelyn alkuteksteissä todetaan mielestäni niin hienosti: "...kokoelmaripustus on tehty ajatellen sekä Sinua, joka ensi kertaa tutustut kokoelmaan, että Sinua, joka haluat palata rakkaiden teosten ääreen... Se ei ole vain taidehistoriallinen opetustuokio, vaan tarkoitettu koettavaksi ja elettäväksi. Sinun on lupa rakastua teoksiin ja palata tänne uudelleen..."

Hugo Simberg, Tuonelan portilla, 1898. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Helene Schjerfbeck, Punaposkinen tyttö, 1883. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Välillä onkin rentouttavaa vain nauttia taiteesta ja elämyksistä muistelematta koko ajan sitä, kenen tämä työ olikaan, mihin tämä sijoittuukaan historian kontekstissa tai mikä se tämän näyttelyn kantava teema nyt olikaan.

Jani Leinonen, Elovena ja Marx, 2015. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Serlachius-museoiden Gösta-paviljonki ja Joenniemen kartano ovat avoinna ympäri vuoden. Museoiden näyttelykalenteria kannattaa tarkkailla. Ainakin minua kiinnostaisi viimeistään syksyllä päästä katsomaan yllä olevan teoksen taiteilijan Jani Leinosen näyttely, joka avautuu 19.9.2020.