Sikses kiva paikka

  Kotikaupunkini Uusikaupunki heräsi jälleen tänään talviunestaan. Paikallisten kivijalkakauppiaiden järjestämä pääsiäisen pop up -tapahtuma osui jälleen kerran hyvään saumaan. Keskelle pääsiäispyhiä, jolloin kaivataan jo jotain tekemistä ja joka tapauksessa lähdetään vähän asioille. Ja miten sattuikaan se kylmän kevään aurinkoisin ja lämmittävin päivä.       Yksinkertaisia tapahtumia, jotka saavat kaupunkilaiset, mökkiläiset ja turistit viivähtämään vähän pidempään siinä Alisellakadulla tai torilla. Tavataan tuttuja, nautitaan kevään keltaisesta ja uskaltaudutaan niihin kauppaliikkeisiin sisälle asti. Torilla oli normaalia enemmän myyjiä, mm. paikallisia lähiruokatuottajia. Kesästä tutun Pakkahuoneen kojussa riitti jonoa iltapäivään asti, munkit ja lankkupitsat tekivät kauppansa. Noitiakin näkyi. Muutaman kauppaliikkeen näyteikkunoissa saattoi ihailla eläviä mallinukkeja, kameraliikkeen edessä saattoi katsella kaukoputkella tipuja, kirjakaupassa sai se...

Ville Lenkkeri: Viimeinen pala kinkkua. Talviloman Mäntän retkellä poikkesimme myös toisessa Serlachius-museoiden kohteessa. Göstasta kirjoitinkin jo viime postauksessani. Gustaf-museo on Mäntän keskustassa, vanhassa Serlachius-yhtiöiden pääkonttorissa sijaitseva museo. Myös tässä museossa on esillä useita näyttelyitä. Yrityksen historiaa esittelee nerokkaasti Paperiperkele-niminen näyttely, jossa emme kuitenkaan nyt käyneet. Olen kirjoittanut näyttelystä aikaisemmin . Gustafissa jäimme yllätykseksemme tutkimaan lähes sulkemisaikaan saakka Pikkukaupungin sairaskertomus -nimistä valokuvanäyttelyä. Aluksi tuntui, ettei näyttely oikein aukea, sinänsä hienoja valokuvia ihmisistä, monissa sama mies. Mutta kun malttoi tutustua teksteihin ja etenkin istua katsomaan valkokankaalle ilmestyviä kirjoituskoneella kirjoitettuja liuskoja, oli pakko tutustua näyttelyyn vielä uudelleen. Ville Lenkkeri: Pikkukaupungin sairaskertomus. Kuvien tekstit oli kirjoitettu oivallisesti vaaleanp...

Kun talvilomapäivänä haluaa lähteä jonnekin päivämatkalle ja parinsadan kilometrin säteellä olevien isompien kaupunkien näyttelyt on jo koettu, meinaa usko jo loppua. Mitä kivaa (itseä ja kuskia kiinnostavaa) sitä voisi keksiä? Aika monet pienempien kaupunkien museot kun ovat talvisin kiinni. Mutta onneksi oli Mänttä. Mäntästä löytyy sopiva määrä näyttelyitä, museot, jotka ovat talvellakin iltakuuteen saakka avoinna ja vielä mukava lounaspaikkakin. Sinne siis ajelimme. Serlachius-museo Göstassa oli esillä useakin eri näyttely. Näistä hersyvin oli ehdottomasti Jiri Gellerin retrospektiivinen FUCK THE WORLD!–näyttely. Saimme kulkea näyttelytilassa käytännössä kahdestaan, museossa oli helmikuisena iltapäivänä jo sen verran rauhallista. Ja kyllä me kiersimmekin. Nämä pop taiteen teokset kun vaativat yksinkertaisuudessaan ainakin minulta useamman katselukerran. Teokset ovat kaikki yhdessä suuressa salissa, josta saa kokonaiskäsityksen jo tilaan tultaessa portaiden ylätasanteelta....

Häät 1944. Kesällä 2016 Espoon taidemuseo EMMA:ssa ihastuttanut Rut Brykin näyttely Taikalaatikko on nyt esillä Turun Taidemuseossa. Tällaiselle 1950-luvun talossa asuvalle, aikakauden muotokieltä muutenkin ihailevalle, näyttely oli kuin kettukarkki. Toinen toistaan ihastuttavampia keramiikkatöitä. Oli pakko kiertää näyttely kolmesti läpi. Ensimmäisellä kerralla tunnelmia aistien, toisella ajatuksella tekstejä ja nimilappuja lukien ja vielä kerran niitä parhaita töitä ihastellen. Hautajaiset, n. 1947. Toki keramiikkataiteilija Rut Bryk vaikutti myös 1940-50 -lukujen jälkeen, mutta minua tuon ajan työt ihastuttivat ehdottomasti eniten. Tuon ajan työt ovat ehkä myös niitä helpoimipia, hänen tyylinsä muuttui vuosikymmenten kuluessa yhä abstraktimmaksi. On luonnehdittu, että hänen tuotannossa heijastuu koko modernin taiteen tarina. Näyttely myös eteni kronologisesti, joten taiteilijan tyylin muuttuminen oli helposti havaittavissa. Kahvihetki, 1945 Piritt...