Tampereen valoviikot

 

Sateista ja pimeää. Kostea asvaltti tuntuu vievän kaiken valon maailmasta. Ei ihme, että tällaisena vuodenaikana on eri puolella pohjoista pallonpuoliskoa ryhdytty järjestämään erilaisia valotapahtumia. Ne tuovat paitsi sitä kaivattua valoa, myös syyn lähteä ulos bongaamaan erilaisia valoteoksia aikana, jona muuten olisi mielellään neljän seinän sisällä.

Minua nämä valotapahtumat kiinnostavat. Seuraan kyllä mediassa niistä kirjoittelua ja jos vaan osun paikalle, käyn katsomassakin. Monet tapahtumat kestävät vain päivän, viikonlopun tai viikon. Massiiviset valoteokset ovat vielä sen verran arvokkaita ja toisaalta Suomen kosteat talviolot edellyttävät valoilta jotain muuta kuin ehkä muualla. Aina ei vaan onnistu osumaan oikeana viikonloppuna esimerkiksi Ouluun tai Jyväskylään, joissa valoviikkoja on jo pitkään järjestetty. Viime vuonna kävimme kuitenkin ihastelemassa niin Tarton valotapahtumaa kuin Lux Helsinkiäkin.

Tampereella on kieltämättä pitkä perinne valotapahtuman järjestämisessä. Kaupungin valoviikot nimittäin järjestetään jos 52. kerran. Kyllä - ei siis mikään muoti-ilmiö. Tampereen valoviikot myös kestävät pitkään. Tänä vuonna ne avattiin jo lokakuun lopussa ja jollain tavalla ne kestävät koko pimeän vuodenajan aina maaliskuulle saakka. Tampereella on paljon ns. perinteisiä valoja: katulyhtyihin tai kadun ylle ripustettuja valokuvioita tai nauhoja, puissa riippuvia valopalloja jne. Mutta myös valaistuja rakennuksia, vesialueita, rantoja jne. Myös Näsinneula valaistaan lyhyemmäksi aikaa ensi kuun vaihteessa.

Yksi osa Tampereen valoviikkoja on Valogalleria. Se on keskustan kerrostalojen päätyjen talvinen taidenäyttely. Seinäpinnoille heijastetaan eri taiteilijoiden teoksia päivittäin piemään aikaan. Tämän vuoden teemana on sininen ja valkoinen. Ihan älyttömän hieno idea. Tällaista kaupungissa kuuluukin talviaikaan olla.

Tuula Lehtinen: Lakana.

Osmo Rauhala: Suden hetki.

Sauli Iso-Lähteenmäki: Liikkuvat vedet IV

Petri Ala-Maunus: Pilvisiä päiviä 3.

Yksi pieni vinkki kuitenkin järjestäjille. Tällaisen taideturistin oli kyllä todella hankalaa etsiä minkään nettisivujen kartan mukaan näitä valotaideteoksia. Kartta oli vain ladattavana esitteenä ja siinäkin tekstit mustalla pohjalla sinisellä. Kun kuitenkin kuljetaan siinä talvisessa pimeydessä. Piti luovuttaa heti alussa ja kulkea vain edes takaisin ja katsoa, mitä vahingossa tulee vastaan. Esimerkiksi Lux Helsingissä on kartat ja opasteet taideturisteille tehty helpoiksi.

Kun seuraat blogia myös Facebookissa, tiedät missä mennään - tai mennäänkö missään.