Sikses kiva paikka

Matkustajalaiva Rosella oli viimeinen alusta loppuun Turun Aurajoessa rakennettu laiva. Se valmistui Wärtsilän Turun telakalla keväällä 1980. Vaikka autokaupungista olenkin, elettiin meillä lapsuudessani telakan pillin mukaan. Pillin ääni ilmoitti telakkalaisten töiden alkamisesta aamuseitsemältä, ruokatunnista ja työpäivän päättymisestä neljältä. Ääni kantoi ainakin kaupungin keskustaan saakka, myös meille kotiin. Neljältä oli sitten odotettavissa oman kaupungin päivittäinen ruuhka – telakan ruuhka. Se muodostui lähinnä työmiesten pappatuntureista ja polkupyöristä. Myös oma äitini oli tuohon aikaan telakalla töissä, piirtämässä niitä laivoja, joten jollain lailla laivanrakennus oli tuttua kotonakin. Joskus käytiin myös yhdessä katsomassa, kun laiva laskettiin vesille. Vieläkin Uudessakaupungissa rakennetaan aluksia, samalla paikalla, jonne Uudenkaupungin Telakka 1892 perustettiin. LNG-säiliöalus. Turku on eittämättä suomalaisen laivanrakennuksen mekka. Turussa, Meri...

  Sateista ja pimeää. Kostea asvaltti tuntuu vievän kaiken valon maailmasta. Ei ihme, että tällaisena vuodenaikana on eri puolella pohjoista pallonpuoliskoa ryhdytty järjestämään erilaisia valotapahtumia. Ne tuovat paitsi sitä kaivattua valoa, myös syyn lähteä ulos bongaamaan erilaisia valoteoksia aikana, jona muuten olisi mielellään neljän seinän sisällä. Minua nämä valotapahtumat kiinnostavat. Seuraan kyllä mediassa niistä kirjoittelua ja jos vaan osun paikalle, käyn katsomassakin. Monet tapahtumat kestävät vain päivän, viikonlopun tai viikon. Massiiviset valoteokset ovat vielä sen verran arvokkaita ja toisaalta Suomen kosteat talviolot edellyttävät valoilta jotain muuta kuin ehkä muualla. Aina ei vaan onnistu osumaan oikeana viikonloppuna esimerkiksi Ouluun tai Jyväskylään, joissa valoviikkoja on jo pitkään järjestetty. Viime vuonna kävimme kuitenkin ihastelemassa niin Tarton valotapahtumaa kuin Lux Helsinkiäkin. Tampereella on kieltämättä pitkä perinne valotapahtuman ...