Loving Vincent

Aika moni on vuosikymmenten aikana vaikuttunut nähtyään Vincent van Goghin maalauksia ja luettuaan hänen ja veljensä Theon välistä kirjeenvaihtoa.  Niin minäkin, jo lähes neljä vuosikymmentä sitten. Näin kävi myös ohjaaja Dorota Kobielalle, joka päätti tehdä elokuvan Vincentistä maalaamalla. Todellakin, maalaamalla. Elokuvahistorian ensimmäinen maalattu elokuva Loving Vincent sai Suomen ensi-iltansa viime perjantaina. Ja voin kyllä suositella elokuvaa kaikille taiteen ja ainakin van Goghin taiteen ystäville.

Yökahvila Arlesissa, kuvattu kesällä 2015 Kröller-Müller -museon näyttelyssä Otterloossa Alankomaissa.

Kuten niin monesti olen kirjoittanut, on Vincent van Gogh yksi matkasuunnitelmiemme aihe, ollut jo usean vuosikymmenen. Ensimmäisen Vincent-matkani tein jo 1980-luvun alussa Amsterdamin van Gogh-museoon.

  

Taiteilija Vincent van Gogh syntyi Zundertin kaupungissa Alankomaissa, jossa hänen isänsä oli pappina. Paikkakunnan hautausmaalla on myös Vincentin samannimisen isoveljen hauta. Zunderissa kävimme 2015.

Sen jälkeen olen vieraillut mm. paikalla, jossa oli hänen syntymäkotinsa, käynyt kirkossa, jossa hänet kastettiin, käynyt kuolleena syntyneen ja päivälleen vuotta vanhemman Vincent-veljensä haudalla, pidellyt hänen asuntojensa ovenkahvoja niin Pariisissa kuin eri Belgian kaupungeissakin, tutustunut hänen viimeisen elinvuotensa tapahtumapaikkoihin niin Arlesissa kuin St Remyssäkin. Ja kävellyt Auversin pellonlaidalla, jossa hän tiettävästi ampui itseään kesällä 1890 ja seissyt siinä huoneessa, jossa hän lopulta pari päivää myöhemmin menehtyi. Ja tietenkin käynyt hänen ja Theo-veljen haudalla Auvers sur Oisessa. Olen myös nähnyt maailman eri taidemuseoissa ja näyttelyissä melko paljon hänen maalauksiaan.

Kyltti talossa, jossa sijaitsi Vincentin asunto, Pariisi.

Ravouxin majatalo Auversissa Ranskassa. Tässä majatalossa Vincent kuoli 1890.

Vincentin ja Theon haudat Auversissa. Kaupungissa vierailimme vuonna 1995.

Näillä matkoilla ja näissä näyttelyissä on väkisinkin siirtynyt Vincentin saappaisiin. Millaista oli hänen elämänsä, keitä nuo ihmiset olivat, joiden kuvia hän maalasi, miltä nuo maisemat oikeasti tuohon aikaan näyttivät ja tuntuivat?

Vincent van Gogh Alive -näyttely Budapestissa vuonna 2013.

Ja nyt tämä elokuva vastasi tähän. Elin puolentoista tunnin ajan täysin Vincentin viimeisissä päivissä noissa heinäkuisissa ranskalaisissa maisemissa. Maalauksista tutut henkilöt tulivat eläväksi. Elokuvan aikana unohdin, että se oli maalaus, tai maalauksista tehty. 

En halua paljastaa elokuvasta liikaa, mutta pieni juonipaljastus kuitenkin. Elokuvan päähenkilö on  Armand Roulin, jonka isä oli arlesilainen postinkantaja, joka ystävystyi Vincentin kanssa. Poika lähetetään muutama vuosi taiteilijan kuoleman jälkeen toimittamaan taiteilijan viimeistä kirjettä ja välittämään surunvalittelunsa Theolle. Perillä Auversissa hän kuulee Theonkin kuolleen ja kiinnostuu Vincentin viimeisten päivien tapahtumista. Vincentin kuolema käydään läpi niiden henkilöiden näkökulmien kautta, jotka taiteilijan kanssa hänen viimeisinä hetkinä olivat.

Postinkantaja Roulin, kuvattu Kröller-Müller -museon näyttelyssä kesällä 2015.

Elokuva on teknisesti uskomaton. Se rahoitettiin pitkälti joukkurahoituksella ja sitä oli tekemässä toistasataa taiteilijaa. He maalasivat lähes 70.000 maalausta. Mukana oli myös oikeat näyttelijät, jotka näyttelivät taustakankaiden edessä ja liike syntyi yhdistämällä nämä kaikki erilaisia tekniikoita käyttäen. Maalaukset todellakin heräsivät eloon!

Elokuvan trailerista saa hieman käsitystä, millainen on maalattu elokuva.

Myönnän, että katsoin elokuvaa myös tunteella. Sen verran Vincentin elämä ja maalaukset minua koskettavat. En tarkoituksella lukenut ennen elokuvaa yhtään arvostelua, halusin itse muodostaa oman mielipiteeni. Olisikin mukava kuulla kokemuksia elokuvasta niiltä, jotka eivät suhtaudu Vincentiin näin tosissaan - oletko jo nähnyt?

Seuraa blogia myös Facebookissa