Pyhiinvaeltajien jäljillä Vapriikissa

Miten upeaa, että pääsiäisen Helsingin Sanomat julkaisee kolmen sivun jutun kulttuurihistoriallisesta museonäyttelystä. Vieläpä museosta, joka sijaitsee pääkaupungin ulkopuolella. Hesarissa on siis tänään juttua Tampereen museokeskus Vapriikissa esillä olevasta näyttelystä Suomalaiset pyhiinvaellukset keskiajalla. Aihe, joka ei välttämättä kiinnosta suurta kansaa samalla tavoin kuin parin vuoden takaiset muumiot tai terrakottasoturit. Sitä suuremalla syyllä, hieno näyttelyaiheen valinta Vapriikilta.

Itse en todellakaan ole keskiajan historian asiantuntija, en myöskään uskontohistorian. Mutta jos on omilla turistireissuilla tullut vierailleeksi mm.Turun tuomiokirkossa, Naantalin luostarikirkossa, Hattulan pyhän ristin kirkossa ja Rengon kirkossa. Tai huomannut Ruotsin Vadstenan kirkossa, että täällä on nyt jotain erityistä. Tai seurannut viime kesänä Pyhän Jaakobin tien vaeltajia Burgosissa Espanjassa. Ja jopa soutanut sille Piispa Henrikin muistopaikalle Kirkkokarilla Köyliönjärven keskellä - niin väkisinkin on mieleen tullut saada lisää tietoa pyhiinvaelluksista. Nämä edellä mainitut paikat kun olivat mm. niitä, joihin keskiajan suomalaiset tekivät pyhiinvaelluksia. Sen lisäksi asun kaupungissa, jonka alueella sijaitsee mm. Kalannin Pyhän Olavin keskiaikainen kirkko sekä hyvinkin katolisuuteen viittaava Pyhämaan uhrikirkko. Minä siis menin odottavin mielin Vapriikin näyttelyyn.

Näyttely oli ensinnäkin kaunis. Se merkitsee muuten aika paljon. Kauniit tekstit, suurennetut keskiaikaiset piirustukset ja kartat, valaistus, väritys ja äänet loivat ihanan rauhallisen tunnelman. Toki se saattoi johtua siitäkin, että vierailimme museossa lauantaina, jolloin koko museon aula ja ravintola kuhisivat ihmisiä, mutta tässä osassa museota väkeä ei paljoa ollut.

Minulle oli yllätys, että näyttelytekstien mukaan lähes jokainen kristitty teki elämänsä aikana pyhiinvaelluksen. Kirkot houkuttelivat pyhiinvaeltajia erityisesti pyhäinjäännösten eli reliikkien avulla. Suomessa suosittuja pyhiinvaelluskirkkoja olivat mm. juuri nuo edellä mainitut. Tosin ei se matkan teko siihen aikaan kotimaassakaan helppoa ollut. Euroopan suosittuja pyhiinvaelluskohteita olivat mm. Rooma, Jerusalem, Köln, Santiago de Compostella ja tuo Ruotsin Vadstena.

Vaikka inhoan viimeiseen saakka tekokynttilöitä, yllätän itseni ja kirjoitan, että ne "liekehtivät ledikynttilät" tässä tilassa toimivat.

Kaunis reliikkiarkku on saatu lainaksi British Museumista. Arkku on 1200-luvulta. Tällaisissa arkuissa siis säilytettiin niitä arvokkaimpia pyhäinjäännöksiä, eli reliikkejä (luita, hiuksia tms.?). Tämä lienee valmistettu itämaan tietäjien jäännöksiä varten. Oikealla on hopeinen pyhäinjäännösristi 1300-1500 -luvuilta Ruotsista.

Näyttelytekstit olivat sopivan ymmärrettäviä ja näyttely eteni loogisesti kertoen mm. mitä pyhiinvaellukset olivat, ketkä niitä tekivät ja miksi niitä tehtiin, miten matkanteko suoritettiin, mitä otettiin mukaan ja miten perillä käyttäydyttiin jne. Pyhiinvaelluksia voidaan pitää keskiajan matkailuna. Suurissa ja suosituissa pyhiinvaelluskaupungeissa kun nämä pyhiinvaeltajat takasivat paikallisille majataloille, ravintoloille ja matkamuistojen valmistajille työtä - jo keskiajalla.

Nämä ruskohiilestä valmistetut matkamuistot ovat Santiago de Compostellasta. Vasemmalla hieno rukousnauha, joka koostuu simpukan muotoisista helmistä ja kahdesta isommasta, jotka esittävät Pyhää Jaakobia. Oikealla myös Pyhää Jaakobia esittävä matkamuisto.

Vasemmalla tinainen pieni pullo, joka on löytynyt Laitilan Untamalasta. Pullossa tuotiin matkamuistona esimerkiksi vettä tai öljyä pyhiinvaelluskohteesta. Oikealla Suomesta löydettyjä pyhiinvaellusmerkkejä.

Näyttelyssä oli esillä mm. suomalaisille tuttuja pyhimysveistoksia, jotka onneksi pääosin säilyivät uskonpuhdistuksenkin jaloissa. Suomessa tärkeitä pyhimyksiä olivat mm. Birgitta, Henrik ja Olavi.

Simpukastaan "tunnettu" Pyhä Jaakob

Näyttelyssä - myös aikuiset - sai pukeutua pyhiinvaeltajan viittaan ja hattuun. Ja totta kai näyttelyn yhteydessä voi suorittaa oman pyhiinvaelluksen keräten leimoja passiin. Palkkioksi sai sitten oman simpukkamerkin. Niin - ja kahviossa myytiin tietenkin pyhiinvaeltajan leivoksia! Vaikuttava näyttely, joka on esillä 18.10.2015 saakka.