Pikakäynti Turussa

Turussa Wäinö Aaltosen museossa on esillä kuvataiteilija Kaarina Kaikkosen näyttely. Kaikkonen on kiinnostanut minua viimeistään siitä Senaatintorin veistoksesta lähtien. Vai installaatioko se ennemminkin oli. Vuonna 2000 teos "Tie" valmistui Helsingin tuomiokirkon portaille tuhansista miesten pikkutakeista. Tänä kesänä Kaikkosen teoksen saattoi nähdä mm. Mäntän kirkon seinustalla.

Halusin siis nähdä Kaikkosen näyttelyn. Ilmeni, että nyt sunnuntaina olikin vuosittainen Turun päivä, jolloin kaikki kaupunginmuseot ainakin olisivat avoinna ilmaiseksi. Vähän kauhistutti, kun sitä nyt on tottunut, että Suomessa saa "rauhassa" kulkea museoissa. Ajatuksena oli käydä myös Turun linnassa ja Forum Marinumin tapahtumissa, mutta kun kaverini jänisti - no joo, pitää kai täällä kotonakin jotain tehdä - niin lähdin sitten yksin.

 

Kyllä kannatti. Nimittäin se Kaikkosen näyttely. Uuden kasvun aika -niminen näyttely esittelee Kaarina Kaikkosen (s. 1952) teoksia 1980-luvulta tähän päivään. Museon nettisivuilla kerrotaan: ”Tuntemattomien ihmisten vaatteet, niiden rypyt ja laskokset ovat ihmisen jälkiä, muistumia läsnäolosta. Kaipaus ja melankolia, mutta myös toivo, saavat muodon teosten vahvojen materiaalisten merkitysten kautta. Kaikkosen varhaistuotantoon kuuluvat luontoaiheiset teokset, kuihtuvat, käpertyneet lehdet ja puun kaarna, voidaan tulkita viittauksena elämän päättymiseen, mutta myös näkemyksenä elämän jatkumisesta ja kiertokulusta.”

Teoksissa toki kiinnittyy huomio materiaaleihin - ovat ne sitten puvuntakkeja, paitoja, korkokenkiä tai vessapaperia. Mutta jonkun aikaa töitä katseltuaan ei materiaalilla enää ole merkitystä. Teoksia olisi voinut tutkia vaikka kuinka kauan. Mutta sitten museo alkoi jo täyttyä ihmisistä. Olen sen verran outo, että minua alkaa jossain vaiheessa häiritsemään se suureen ääneen ihmettely vanhojen paitojen keräämisestä ja miten "meidänkin vaatehuoneesta voisi tehdä näyttelyn". Oikeutettua taideteoksen aiheuttamaa keskustelua, kyllä, mutta jotenkin en vaan jaksanut. Parhaiten Kaarina Kaikkosen työt kyllä vaikuttavat mielestäni ulkotiloissa, mutta näin laajaa näyttelyä ei tietenkään voi tehdä kuin museotiloihin. Suosittelen siis näyttelyä ehdottomasti, se on esillä marraskuun puoliväliin saakka.

Keskellä tätä näyttelyä varten valmistettu "omakuvallinen" työ. Taiteilijan ääriviivat on valmistettu 130:sta vessapaperirullasta. 

Kaunis sää oli houkutellut turkulaiset liikkeelle. Minä kävin mukavan tuntuisessa kahvilassa, joka oli ilmestynyt entisen Artekin tilalle Vähätorille ja poikkesin vielä Apteekkimuseoonkin. Hieno paikka, jossa pitää myös käydä joskus "rauhallisempana aikana".