No Bilbaosta sentään löytyi maailmanperintökohdekin

Bilbao oli matkamme pääkohde. Ja matkan varsinainen syy onkin jo tullut esiteltyä. Jotakin muutakin ehdittiin kuitenkin pitkän viikonlopun aikana kokea ja nähdä.

Bilbao on viime vuosikymmeninä kokenut suuren muutoksen. Vanha telakka-, satama- ja teollisuuskaupunki on muuttunut varsinaiseksi kulttuurikaupungiksi. Vahingossa muutos ei ole tapahtunut. Bilbaon ympäröivällä Baskimaalla on itsehallinto ja sieltä kerätyt verorahat jäävät suureksi osaksi omalle alueelle. Pari vuosikymmentä sitten tehtiin tietoinen investointipäätös. Kulttuuriin ja uuteen arkkitehtuuriin satsaamalla haluttiin nostaa alueen imago. Miljardien panostus on auttanut. Yhtenä investointikohteena oli julkinen liikenne ja etenkin metro. Englantilaisen Norman Fosterin suunnittelemat metroasemat näkyvät katukuvassa lasisina kaarevina sisäänkäynteinä.

Tunnetuin uudistussuunnitelman tuotoksista on varmasti Bilbaon Guggenheim-museo. Vanhat satama- ja teollisuusrakennukset purettiin jokirannasta ja uusi satama siirrettiin lähemmäksi merta. Vapautuneelle jokirannalle kanadalais-yhdysvaltalainen arkkitehti Frank Gehry suunnitteli museorakennuksen, josta tuli yksi maailman ehkä tunnetuimmista modernin arkkitehtuurin rakennuksista. Museo valmistui vuonna 1997.

Kovin suurta ruuhkaa ei ollut museon avautuessa lauantaiaamuna kello 10.00. Minä yksin oven takana :-)

Kuljimme museorakennuksen ohi aina kaupunkiin tullessa ja sieltä lähtiessä. Näimme sen siis monessa eri valossa. Aina se näytti erilaiselta. Rakennusta kannattaakin kiertää ja katsella eri suunnista. Se on itse asiassa aika hieno! Rakennuksen arkkitehtuuri on myös sisätiloissa vaikuttavaa. Peruskokoelman lisäksi nyt oli esillä sekä Yoko Onon että Georges Braquen näyttelyt. Etenkin Braquen näyttely oli hieno. Näyttely oli laaja ja kattava. Pitää myöntää, että meidän perheen museokierroksen idea oli lähinnä aistia rakennuksen fiiliksiä. Kovin syvälle näyttelyiden antiin emme pureutuneet. Hersyvää nauruakin museo aiheutti. Pitkästä aikaa hauskin kokemamme taideteos löytyi Yoko Onon näyttelystä - pyöröovi, josta ei päässytkään ulos.

 

Guggenheimin ulkopuolella on bilbaolaisten "lemmikki" The Puppy. 12-metrinen museon avajaisia varten taiteilija Jeff Koonsilta tilattu kukkaveistos on paikallaan vielä 17 vuoden jälkeenkin.

Jeff Koons: Tulips 1995-2004 ja Louise Bourgeois: Maman 1999

 

Bilbaosta löytyi kauniita katuja, bulevardeja, aukioita, suihkulähteitä - niin ja se vanha kaupunki (Casco Viejo). Kapeita katuja, pintox-baareja, katukahviloita - kyllä, ihmiset todella kokoontuivat kaduille, matkamuistomyymälöitä, värivaloja, Athletic Bilbaon puna-valkoisia paitoja ja äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä (ainakin suomalaisia kohtaan koripallon MM-kisojen aikaan). 

Ai niin, se Unescon maailmanperintökohde. Se löytyi sitten lähempää merta, metromatkan päässä Bilbaon keskustasta. Vizcayan silta on 160 metriä pitkä, 45 metriä korkea vuonna 1893 valmistunut silta. Silta oli ensimmäinen maailmassa, joka kuljetti niin ihmisiä kuin muitakin kulkuvälineitä vaijereiden varassa liikkuvassa "vaunussa". Vastaavaa, vähän uudempaa siltaa olemme joskus käyneet ihailemassa Kielin kanavan varrella Rendsburgissa.