Kuka kumma Beda Stjernschantz?



Oletko koskaan kuullut Beda Stjernschantzista? Minä en ainakaan ollut. Jean Tinguelyn lisäksi Amos Andersonin taidemuseossa on nyt esillä kyseisen suomalaisen naistaiteilijan näyttely. Tämän näyttelyn jälkeen hänet toivottavasti tunnetaan ja muistetaan laajemminkin. Pääosin yksityiskokoelmista koottu näyttely luo hienosti kuvan 1800-1900 –lukujen vaihteen taidemaailmassa vahvasti mukana olleesta taiteilijasta, jonka suurin puute taisi olla hänen sukupuolensa. 
 

Beda Maria Stjernschantz (1867-1910) on yksi Suomen tärkeimmistä symbolistimaalareista. Hän syntyi Porvoossa ja opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1885–1889 ja sai myös yksityisoppia Gunnar Berndtsonilta. Nuori taiteilija eli vaatimattomasti ja sairasti paljon. Hän matkusti kuitenkin mm. Virossa, Pariisissa ja New Yorkissa, osin ansiotyössä ja osin maalaamassa. Viimeisinä elinvuosinaan hän joutui viettämään pitkiä aikoja keuhkoparantolassa Nurmijärvellä. Beda Stjernschantzin elämä päättyi itsemurhaan 43-vuotiaana.
 
Näyttelystä hankittuja postikortteja (Madonna, 1898 ja Kaikkialla ääni kaikuu, 1895)
  
Näyttelyssä on esillä noin kuusikymmentä maalausta ja parikymmentä piirustusta. Näyttelyhuoneissa on esillä muotokuvia, maisemia, asetelmia ja omassa huoneessaan myös keskeisin teoksensa, tilaustyönä tehty Lasinpuhaltajat (1894). Maalauksista voi helposti löytää yhtymäkohtia vaikka Hugo Simbergiin tai Magnus Enckelliin.

Näyttely on esillä koko kesän, aina elokuun loppuun saakka. Lisätietoa Bedasta ja näyttelystä löytyy Amoksen sivuilta.

Kommentit

  1. Hannele Ruusukummusta28. maaliskuuta 2014 klo 16.38

    en ole kuullut minäkään...pääsisinpä tuonne näyttelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Jalava28. maaliskuuta 2014 klo 17.41

      Elokuun loppuun asti olisi aikaa, jos vaan matka suuntautuu pääkaupunkiin.

      Poista
  2. Hurmioitunut28. maaliskuuta 2014 klo 19.19

    Minä olen kuullut Stjernschantzista; tuo Kaikkialla ääni kaikuu-maalaus piti opetella taidehistorian peruskurssilla. Harmittelin etten ehtinyt käydä katsomassa näyttelyä kun piipahdin Helsingissä vaikka yritin sen aikatauluuni mahduttaa. Mutta ihana kuulla että se on syksyyn saakka esillä! Pelastus. Tämän haluan nähdä. Teoksissa on kiehtova tunnelma.

    VastaaPoista
  3. Meku28. maaliskuuta 2014 klo 23.04

    Samat sanat kuin yllä. :) Taidehissassa on pitänyt tuo Kaikkialla ääni kaikuu maalaus opetella, ja hädin tuskin lukiosta lähteneenä en ymmärtänyt teosta ollenkaan. Se oli vain kummallisen omituinen. En voi sanoa vieläkään sitä ymmärtäväni, mutta ehkäpä näyttelyn näkeminen avaisi jotain uutta.

    VastaaPoista
  4. Mari Jalava29. maaliskuuta 2014 klo 7.02

    Hietzu ja Meku... mun taidehistorian opinnoistani on jo lähes 30 vuotta aikaa, joten muisti pätkii. Tai sit silloin ei vaan tarvinnut :-) Mutta kyllä kannattaa käydä katsomassa.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi31. maaliskuuta 2014 klo 23.49

    tottakai olen kuullut, tein ylä-asteella hänestä esitelmänkin. lempitaiteilijoita.

    VastaaPoista
  6. Hurmioitunut8. huhtikuuta 2014 klo 15.03

    Heitin sinulle blogissani muutamia kysymyksiä, saa vastata jos tahtoo :)
    http://hurmioitunut.blogspot.fi/2014/04/2-x-11-haaste.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti