Kimaltavia kuvitelmia Suomen lasimuseossa Riihimäellä

Lasitaide on itselleni aika vierasta, en myöskään keräile tai myönnä tuntevani kovin hyvin edes suomalaista designlasia. Kristallin tunnen ehkä kärjistäen kristallikruunuista tai "Viipurin-tuliaispikareista". Mutta museoista ja niiden näyttelyistä sitten pidänkin ja siksi eräällä tämän talven kotimaanajelulla tutustuimme myös Suomen lasimuseon näyttelyyn Kimaltavia kuvitelmia. Riihimäellä sijaitsevan museon näyttelyssä esitellään kristalliesineistöä suomalaisista kodeista ja edustustiloista 1700-luvun lopusta nykypäivään. Mukana on teoksia mm. Göran Hongellilta, Gunnel Nymanilta, Aimo Okkolinilta, Timo Sarpanevalta, Nanny Stilliltä ja Tapio Wirkkalalta.

Näyttelyn anti itselleni ainakin olivat monipuoliset näyttelytekstit, joiden avulla oma tietämykseni kristallista, sen koostumuksesta ja valmistuksesta kasvoi. Ja olivathan itse esineet myös kauniita, kimaltavia, värikkäitä ja taidokkaita!

Gunnel Nyman, Nuutajärvi.

 

Näyttelyllä halutaan tuoda esille erityisesti taidekristallia, sillä monille kristallilasi tarkoittaa vain juhlallisen kattauksen juomalaseja. Suomalaisen kristallin kultakautta oli 1930-luku, näyttelytilan yhteen nurkkaukseen oli tehty lasitehtaan johtajan konttorin sisustus kuvaamaan aikakautta. 1900-luvun alussa kristallia tuotettiin Suomessa Karhulan ja Iittalan tehtaissa. Riihimäen lasitehtaalla kristallituotanto alkoi tehtaan perustamisen aikoihin 1910 ja Nuutajärvellä vuonna 1920. 

Henry Ericsson, malja, 1932, Riihimäen Lasi Oy.

"Kristallilasi" -nimistystä käytetään yleisimmin lasista, jossa on lyijyä enintään 24%. Tämä tekee lasista raskaampaa, kirkkaampaa ja pehmeämpää kuin tavallinen lasi. Sitä on siis helpompaa muotoilla hiomalla.

Henry Ericsson, Barcelona-malja, 1938. Kaksoiskappale Barcelonan maailmannäyttelyyn 1929 valmistetusta kristallimaljasta, joka on "pyörittäen puhallettu" ja jossa on Theodor Käpin kaivertama koristelu.

Itselleni uusi asia oli se, että kristallilasin valmistus on loppunut Suomessa 1990-luvulla paljolti ympäristö- ja työturvallisuusasioiden takia. Kirstallilasin sisältämä lyijy aiheuttaa paitsi sen käsittelijälle mutta myös ympäristölle vaaraa ja haittaa.  Nykyään kristallilasin materiaali tuodaan ulkomailta ja siitä valmistetaan käytännössä vain taide-esineitä.

Kuvat näyttelytilan seiniltä. Tällaisia vanhoja aitoja työkuvia katselisin vaikka miten paljon!

Malja, joka on ollut Antwerpenin maailmannäyttelyssä 1930. Pyörittäen puhallettu verhokristalli, hiottu, Riihimäen Lasi Oy.

 

Tapio Wirkkalan kristalliesineitä 1950-60-luvuilta, Iittala.

Näyttelyssä esitellään erityisesti riihimäkeläisen lasinhioja Aimo Okkolinin (1917–1982) tuotantoa. Hän oli suomalainen lasitaiteilija, joka tunnetaan erityisesti kristallin modernisoimisesta ja uusien kaiverrustekniikoiden kehittämisestä. Hän loi oman tyylin, jossa lasiin tehtiin hyvin syviä leikkauksia. 

 

Aimo Okkolin, Lumpeenkukka, 1960-1970 -luku, Riihimäen Lasi Oy.

Näyttelyssä oli paljon tekstiä, joka joskus voi jopa häiritä näyttelykävijää, mutta koska tämä aihe oli itselleni vähän vieras, pidin teksteistä. Ja aika kiva oli myös tekstilevyjen muoto, kristallejahan ne ja kaikki vähän eri muotoisia.

Näyttely on esillä Suomen Lasimuseossa 11.5.2025 saakka. 

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä mennään.