Täydellinen kesäpäivä Mathildedalissa

Kesäkuisena lauantaina ajelimme Salosta vielä parikymmentä kilometriä etelän suuntaan ja tulimme Mathildedalin ruukkialueelle. Alue, josta on parin viime vuoden aikana muodostunut suorastaan hittikohde - tai viime kesän Hesarin otsikolla "Suomen hipsterein paikka". No, hipstereksi en itseäni tunne, mutta oli kyllä todella positiivinen yllätys, miten alue on herännyt henkiin.
 
Minä kun pidän paikoista, joihin liittyy historiaa, teollisuushistoria ehkä kaikkein kiehtovinta, joten ruukeissa sitä riittää. Vielä eivät rakennukset ole ihan viimeisen päälle korjattuja, joka tällä kertaa on positiivista. Alueen yrittäjät ja toimijat tuntuivat olevan aidosti ja sydämellään liikkeellä. Rahasampoja heidän yrityksensä tuskin vielä ainakaan ovat. Päivästä jäi todella hyvä mieli, ei pelkästään sen johdosta, että vähän joka paikassa, jossa pistäydyimme saimme loistavaa palvelua muutamalla ylimääräisellä sanalla. Koska se taitaa kuitenkin olla se juttu.
Kyllähän meillä kahviloita, ravintoloita ja puoteja löytyy kesä-Suomesta. Mutta miksi joku jää mieleen? Ihmiset, tekijät, jotka itse kertovat tuotteestaan tai talostaan tai palvelustaan, ne jäävät mieleen. Ja ehkä jopa innostavat jopa tällaisen epäshoppailijan ostamaan jotain!

Mitä siellä Mathildedalissa sitten nähtiin ja koettiin?
Aloitimme päivän kierroksen lounaalla, Mathildedalin meren rannalla olevan sataman tuntumassa. Vanhassa ruukin karkaisimossa sijaitsevasta hotelli-kahvilasta sai maittavan lounassalaatin.
Sisustus oli juuri sopivan (vältän sanaa rouhea, vaikka se oli juuri sitä) mukava. Vieressä oli pieni kirjastokin.
Vanhassa voimalaitoksessa ja muuntajassa oli kaunis puoti, jossa myytiin Second Chance -merkin vaatteita sekä aivan ihania Petris Chockolate -suklaaherkkuja. Merkin omistaja Maija Nuppula esitteli itse tuotteitaan, jotka ovat täysin kotimaisia.
 
Tätä suklaata on myynnissä myös Petris Chockolaten omassa toimitilassa, Mathildedalin vanhassa kansakoulussa, jossa nyt toimii mm. kahvila.
Mathildedal oli raudan tuotantoon ja erilaisten metallitarvikkeiden valmistukseen erikoistunut ruukki. Rautaruukki perustettiin 1852, kun läheisen Teijon ruukin omistanut Viktor Zebor Bremer laajensi ja rakennutti alueelle masuunin. Hän myös nimesi aikaisemmin Hummeldalina tunnetun alueen Mathildedaliksi vaimonsa nimen mukaisesti. Malmia saatiin läheltä ja masuuni toimi kivihiilellä.
Ruukissa alkoi konepajatoiminta 1880-luvulla, se oli osa Teijo Tehtaat Oy:ta, joka oli erikoistunut mm. maatalouskoneiden valmistukseen. 1920-luvulla näissä Teijon tehtaissa valmistettiin myös amerikkalaisten Ford- ja Chevrolet –kuorma-autojen koreja ja harjoitettiin myös näiden varaosien myyntiä. Ja 1970-luvulla täällä valmistettiin myös Teijo-nimisiä kuorma-autoja kaikkiaan noin sadan auton sarja. 1950-70-luvulla ruukki oli Wihuri-yhtiöiden omistuksessa ja alueella oli mm. laivoihin liittyvää teollista toimintaa.
 
Vanhassa putlaus- ja valssilaitoksen rakennuksessa esiteltiin nyt ruukin historiaa, tosin ehkä tässä näyttelyssä ja tekstityksissä olisi vielä vähän kehitettävää. Moni asia piti jälkikäteen googlettaa, ainakin, kun alue ja ruukki oli entuudestaan vieras. 
Ruukin vanhassa puusepänverstaassa toimi mm. alpakkakutomo ja ne alpakat laidunsivat sitten rakennuksen takaisella laitumella.
Vanhassa, 1852 valmistuneessa ruukinkartanossa sijaitsee nyt kyläleipomo, leipurin puoti sekä kahvila. Meidän vatsat olivat vielä salaatista täynnä, mutta kuulemma todella hyvää aitoa juureen leivottua maalaisleipää sekä Teijo-pullaa kuuluu ainakin valikoimiin. 
Ainakin meidän käydessä, saattoi kahvilasta ostaa mukaansa eväskorin ja astella sen kanssa kartanon idylliseen puutarhaan piknikille - miten ihastuttava idea! 
Ja erityispisteet kartanokahvila sai siitä, että oletettujen harmaaksi maalattujen kustavilaistyylisten kartanokalusteiden sijaan kahvila olikin kalustettu vähän nuoremmalla tyylillä. Niin tykkäsin!
 
Kyläleipuri Elina Rantamäen puoliso Tuomo Holm pitää kartanon lähellä omaa kyläpanimoa sloganilla "kylillä pantu". Panimon Tsekeistä kotoisin oleva työntekijä esitteli meille mielenkiintosesti pienen kyläpanimon prosessia ja tuotteita.
Panimolla on oma pieni myymälä Kyläravintola Terhon pihalla.
Ja vielä kannattaa malttaa ajaa vähän kyläkeskuksesta eteenpäin ja vierailla vanhalla kansakoululla, jossa toimii sen suklaa-Petrin aivan ihana sulkaa- ja kakkukahvila.
 
Mathildedal ja sen henki yllätti meidät kyllä positiivisesti. Lisätietoa ruukkialueesta löydät vaikka Salon matkailun sivuilta. 

Kommentit

  1. Ihanaa, että olet piipahtanut Mathildedalissa! Se on NIIN ihana paikka, jossa aika kuluu ihan siivillä. Kauniita kuvia olet ottanut ja tästä paikasta ei kyllä selviä kotiin ilman valtavaa kuvamäärää. Kuvattavaa kun riittää! Saa nähdä viekö minun matka taas tänä vuonna tänne... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulle jäi kyllä sun viime kesän postauksesta tämä niin mieleeni. Nyt onneksi ehdittiin. Aivan ihana paikka!

      Poista
  2. Kyläravintolan nimi on Terho eikä Tarmo :)

    VastaaPoista
  3. Minä aina metsästelen paikkoja "täydellisen kesäpäivän" viettoon. Mathildedahl kuullostaa just sellaiselta - laitan tämän vinkin korvan taa siis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille ainakin osui sellainen tuuri, että saimme sen.

      Poista
  4. Onpas kivan näköinen paikka! Pitää käydä ensi kesänä myöskin kun Salon suunnalle eksyy. Ihanan tunnelmalliset toimitilat koko aluella, varsinkin tuo kahvila.

    VastaaPoista
  5. Tuo Mathildedalin kylä on kyllä todella idyllinen. Ja siellä toimivilla yrityksillä on todella kivat ja tunnelmaan sopivat toimitilat. Olen muutamana kesänä jo ajanut tuonne Espoosta ihan vain päiväkahville tai hakemaan muutaman oluen kyläpanimolta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti