lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tyylikkäästi Uudenkaupungin vanhoista taloista



Uusikaupunki tuntuu olevan päivittäin valtakunnan uutisten aiheissa. Meillä menee nyt kai ihan hyvin. Autotehdas elää jälleen yhtä historiansa nousukausista ja ihmisiä haalitaan kautta Suomen tähän kaupunkiin. Helposti voisi ajatella, että tämä kaupunki on todellakin uusi ja omaisi teollisuuskaupungin ilmeen. Näin ei kuitenkaan ole. Ensi viikolla 400 vuotta täyttävä kaupunki on onneksi säilyttänyt tyylikkään ilmeensä, joka osoittaa kaupungin olevan myös historiallinen kaupunki. Uudessakaupungissa on säilynyt hieno vanha puutaloalue, joka on asuttu ja elävä. 
Kirjan tekijät Tuija Talvitie (vas) ja Päivi Sappinen.
Uudenkaupungin Vanhat talot -niminen yhdistys on julkaissut kustantamansa kirjan kaupungin vanhoista taloista - tai kodeista. Kirja ei ole historiakirja talojen vaiheista, mutta se ei kuitenkaan ole pelkkä kuvakirjakaan. Kaunis 230-sivuinen opus esittelee parikymmentä vanhaa uusikaupunkilaistaloa ja niiden tarinoita kuvin ja tekstein. Vanhimpien rakennusvuodesta ei edes ole tietoa ja uusimmat 1930-luvulta. 
Itselleni Uudenkaupungin vanhat talot ovat aika tuttuja. Niin talot, niiden vaiheet kuin monien omistajatkin. Tähän kirjaan on valittu mielestäni varsin mukava otos kaupungin vanhoista taloista. Taloja, joilla on jokin tarina; taloja, joiden sisustuksessa on jotakin särmää; taloja, joiden omistajissakin on särmää. On hienoa, ettei kirja kuitenkaan ole sisustuskirja, vaikka sitä toki sellaisenakin voi pitää, vaan mukaan on valittu hyvin monen tyylisiä koteja. Ja jokaisesta talosta on mukana myös jonkinlainen tarina. Sellaisena, kun sen omistajat tai asukkaat talonsa ja kotinsa haluavat esitellä.
Kirja on tehty tyylikkäästi ja ammattitaidolla. Kirjan helppolukuiset, mutta vaihtelevan kuvailevat tekstit on kirjoittanut uusikaupunkilainen, itsekin vanhassa talossa asuva Päivi Sappinen (Nakit ja Mutsi bloggari). Kirjan tyylikkäät valokuvat ovat myös vanhassa talossa asuvan Tuija Talvitien (sisustussuunnittelija, Koti kiikarissa -bloggari) kuvaamia. Sekä tekstistä että kuvista huomaa, ettei kirjaa ole tehty kiireellä. Asukkaita on kuunneltu, kuvia on otettu eri vuodenaikoina ja kirjalle on selvästi annettu aikaa valmistua.
 
Kirjan talot ovat mukavan vaihtelevia. Pidin itse erityisesti siitä, että mukaan oli otettu mm. yksi Uudenkaupungin vanhimmista kesähuviloista Hattukarin saaressa. Tai siitä, että kuvissa näkyy SE uusikaupunkilainen miinankuori. Erityisesti pidin esittelyistä, joissa talon asukkaat olivat näkyvissä kuvissa. 
Ja kirjan loppu! Kaikki me uusikaupunkilaiset taisimme tuntea Soilin. Yksi Uudenkaupungin vanhimmista asuinrakennuksista, 1700-luvulta peräisin ollut keltainen asuintalo Myllymäen rinteellä tuhoutui viime lokakuussa surullisessa tulipalossa, joka vei myös mukanaan myös talon värikkään omistajan Soilin. Ilman tarinaa, mutta kauniiden kuvien kanssa, mahdottoman tyylikäs ja vanhoja taloja ja niiden omistajia kunnioittava päätös kauniille kirjalle.
Kirjan tyylikkään taiton on tehnyt Anne-Mari Sironen. Suunnittelijapari Saana ja Olli ovat suunnitelleet kirjan kustantaneelle yhdistykselle hienon Uusikaupunki-kuosin, jota on myös hienosti käytetty kirjassa.
Kirjaa on myynnissä 49 euron hinnalla paikallisessa kirjakaupassa tai sitä voi kysellä suoraan yhdistykseltä.
 
 Seuraa blogia myös Facebookissa.

2 kommenttia:

  1. Kauniin ja runsaan opuksen ovat saaneet aikaiseksi. Ja tosiaan, rakkaus aihetta kohtaan näkyy ja se, ettei ole kiirehditty turhaan. Hienoa, että nuo talot ja tarinat - kodit - ovat saaneet arvoisensa kirjan. :)

    VastaaPoista